PUUTARHAN VANHAT PUUT

Kuten on tullut jo aikaisemmin mainittua, puutarhamme perusta on hyvin vanha, joten alueelta löytyy myös vanhoja puita. Vanhimpien rakennusten ikä ei ole tarkasti tiedossa, mutta vuonna 1843 maalatussa taulussa ovat pihapiirin punainen väentupa ja aitta olleet jo tukevasti pystyssä. Tässä taulussa näkyy rannan lähellä olevia kuusia, joista yksi on vielä elossa. Perimätieto kertoo, että kuuset istutettiin 1820-luvun alussa. Näiden kuusten takana rannan puolella kulki tuohon aikaan yleinen kärrytie.

Puutarhan vanhin kuusi näkyy kuvassa (yllä) lähellä rantaa, tämän noin 200-vuotiaan kuusen vieressä kasvoi pitkään toinen samanlainen, mutta se kaatui talvimyrskyssä vuoden 1990 alussa. 

Puutarhan reunoilta löytyy useampi noin 100-vuotias metsäkuusi ja ainakin yksi vanha hopeakuusi, tosin lajinimi ei ole varma.

Voisiko tämä olla hopeakuusi? Yritin zoomata ylöspäin puun alimpiin osiin, joissa neulaset ovat kyllä hopan sävyissä.

Vanhan kuusen alla seisoessaan tuntee itsensä aika pieneksi. Nämä kuivat oksat ovat niin korkealla, ettei niitä yletä karsimaan.

Jykevät vanhat kuuset suojaavat talon pohjoispuolella pihapiiriä. Näitä kuusia on yhteensä 9 ja mäen kumpareella kasvaa myös viehättävä monilatvainen mänty.

Puutarhan vanhimman puun titteliä kantaa tammi. Surukseni myrsky lohkaisi vanhan tammen toisen haaran 26.8.2016. Onni onnettomuudessa oli, että pitkä ja painava puun haara kaatui juuri kahden rakennuksen väliin. Tämän tammen ikä ei ole tiedossa, mutta sitä on arveltu yli 200 vuotta vanhaksi. Tammi kasvaa päärakennuksen itäpäädyssä.

Vanhan tammen edelleen pystyssä oleva elelänpuoleinen haara näkyy yllä kuvassa taaempana oikealla. Edempänä oleva "nuori" tammi on istutettu 1980.

Kuten kuva osoittaa vanha tammi on kasvanut kaksihaaraisena aivan alhaalta asti ja juurenniska on ontto. Lapset pääsivät piiloon puun "sisään". Mieheni isä oli kertonut, että tammi oli samannäköinen jo 1930-luvulla. Tuntuu ihmeeltä, että se on pystynyt pystyssä näin kauan.

19.5.2019

En tiedä, miten olisi pitänyt toimia lohjenneen haaran kanssa, mutta jätimme sen paikoilleen. Osaako joku teistä neuvoa?

Kesäkuun alussa tammen lehdistö on vaalean vihreä, vanhaan tammeen lehti puhkeaa myöhemmin kuin nuorempaan.

Kesäkuisia näkymiä puutarhasta kuvattuna tammien alta. Vanhat puut ovat niin upeita, tämäkin tammivanhus on nähnyt, miten päärakennusta alettiin rakentaa. Päärakennuksen ensimmäinen kerros valmistui 1866, toisen kerroksen rakennutti mieheni isoisä 1930 -luvun alussa. Olisi ollut hienoa, jos näitä vanhoja jaloja lehtipuita olisi ollut enemmänkin, mutta ilmeisemmin kasvualusta ei ole sopiva ainakaan alavalla osalla etelän puolen puutarhaa. Tämä oli luultavasti syynä siihen, että kärrytien viereen rantaan istutettiin kuusia.

Tammet syysasussa.

Puutarhan laitamilta löytyy yli 40 vuotta vanhoja koivuja, pihlajia sekä pari metsävaahteraa.

Rannassa kasvaa tervaleppiä ja eri-ikäisiä koivuja. 

KUUSI KUVAA KESÄSTÄ

Sain tämän haasteen blogista Valkoista salviaa sekä blogista Aina jokin kasvaa. Haasteen on alunperin laittanut liikkeelle Tuplasti terapiaa -blogi, ja tällä kertaa teemana on paras. 

Lämpimät kiitokset Heidille ja Elinalle haasteesta sekä tietenkin Pirjolle mukavan haasteen aloittamisesta!

Haasteen säännöt:

Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro, mikä niistä on se parhain. 

Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatettu projekti, valokuva yms.

Mikä vain sinusta on se paras muisto.

Sirotuomipihlaja, istutettu huhtikuussa 2019

Tämä kesänä istutin puutarhaan yhteensä 10 puuta ja vanhalle laitumille "arboretumiin" lisäksi 41 pientä puun taimea. Olen siis varsin hyvin kunnostautunut "Istuta puu" -kampanjassa :). Kuvassa näkyvä sirotuomipihlaja oli ensimmäinen tänä keväänä istuttamani puu. Ostin sen huhtikuussa lehdettömänä ja oli mieleenpainuvaa seurata lehtien ja kukkien puhkeamista, sillä olin pitkään haaveillut sirotuomipihlajasta.

Koristeomenapuu Royaltyn alla nousevat perennat keväisessä lämmössä

Talven jälkeen odotan aina kevättä malttamattomana. Talven tauko puutarhatöistä saa innolla tarttumaan kaikkiin toimiin. Maasta nousevat piipot saavat minut kiertämään puutarhassa monta kierrosta päivässä. Kevään värit, valo, sipulikukat sekä hedelmäpuiden kukinta ihastuttavat vuosi toisensa jälkeen. Kevät on varmasti minulle yksi parhaista kasvukauden "hetkistä". 

Yksi kauden merkittävä puutarhamuisto on kasvihuoneen ensimmäinen kesä. Sain onnellisena  harjoitella itselle uusien kasvien kasvatusta. Olin niin hämmästynyt, että sain kasvatettua kuudesta kasvihuonekurkusta ihmeellisen hyvän sadon herkullisen rapsakoita kurkkuja. Ajatella, että vasta tässä iässä ensimmäiset  kasvatetut kurkut! Kaksi paprikan taimea tuotti myös niin paljon paprikoita, etten olisi ikinä uskonut etukäteen.

Tämä kuva on otettu keskipäivän aikaan eli liian kirkkaassa valossa ihan kännykällä, mutta pääsi mukaan edustamaan kesän kukintaa. Pidän kovasti isotähtiputkesta ja on hauska, että samassa katselusuunnassa näkyy useampi istutusalue aina edellisen takana. 

Tämä kuva muistuttaa kesän ennätyspitkästä sateettomasta jaksosta. Lämmin kesä ei minua haittaa, ei myöskään helle, mutta puutarhaa kuivuus koettelee varsinkin silloin, kun on istuttanut paljon uusia puita, pensaita ja perennoja. Kuvassa vettä saa tänä keväänä istutettu rusokirsikkapuu. Kasteluletkujen kanssa vierähti tunti jos toinenkin. Pakollinen kastelu ei itsessään ole ns. hyvä muisto, mutta se johtaa kiitollisuuteen mieheni avusta - hän kun jaksoi hyväkseni nähdä aikamoisen vaivan, jotta pääsin varmistamaan uusien istutusten juurtumisen ja hengissä säilymisen. Järvessä oli pumppu ja monta pitkää kasteluletkua oli liitoksilla kiinni toisissaan.

6.9.2019 juuri valmistunut graniittipenkki, etualalla rusotuomipihlaja

Kuudenneksi kuvaksi valitsin tämän, sillä se muistuttaa minua yhdestä toteutuneesta haaveesta eli sain hankittua loppukesästä näitä suuria vanhoja graniittikiviä. "Kivijalkakivillä" sai tehtyä kohopenkin, mihin istutin kirsikkaluumuja ja rusotuomipihlajan. Kokemus on osoittanut, että tälle alueelle ei ole toivoa istuttaa hedelmäpuita ilman riittävää kohopenkkiä talvimärkyyden vuoksi. Mieheni oli korvaamaton apu graniittikivien paikoilleen laittamisessa, yhdessä tekeminen oli sellaista parisuhteen laatuaikaa :). Talven aikana on hauska suunnitella lisää maanpeiteperennoja graniittipenkkiin istutettavaksi. Tämän alueen valmistuminen antoi myös mahdollisuuden edetä jatkosuunnitelmilla yllä olevan kuvan oikean reunan suhteen. Ei tule tekemisen puutetta.

Kuuden kuvan valitseminen oli haastavaa ja parhaan muiston valitseminen myös. Päädyin valitsemaan parhaaksi kuvaksi tämän viimeisen, sillä se edustaa pitkäaikaisen haaveen toteutumista saamieni graniittikivien vuoksi. Lisäksi oli kiva tehdä yhdessä siipan kanssa ja liittyyhän tähän kuvaan myös puiden istutus.

En ole varma kaikista haasteen jo saaneista, mutta haastan blogit Puutarhan lumo ja Puutarhurin tytär.

Haasteeseen vastaamisen jälkeen:
Haasta yksi tai useampi blogi.

Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koonti-postauksessa. Parhaat muistot kerätään yhteen postaukseen.

Instan puolella voi myös osallistua. Siellä kesämuistot kerätään lisäämällä kuviin teksti

#kuusikuvaakesästä@pirjodg

VARJOLEHTO

Esittelen teille jälleen yhden keskeneräisen projektin. Tämä hiljalleen rakentuva alue saakoon nimekseen "Varjolehto". Valo-olosuhteet ovat osittain puolivarjoisat, osittain on enemmän varjoa, hajavalo tulee suurien puiden väleistä. Nimenä Varjolehto kuulostaa jotenkin runolliselta :).

Rakennan siis uutta laajaa istutusaluetta puutarhan länsireunaan, kuvassa (yllä) näkyvän terijoensalavan oikealle puolelle. Sekä terijoensalavan että etualalla olevan mongolianvaahteran istutin vuonna 1987. Näiden oikealla puolella puutarhaa reunustaa pari metriä korkea vanha syreeniaita ja syreeniaidan takana on isokokoinen metsävaahtera ja pihlaja.

Tässä sama alue syksyllä 2018 toisesta suunnasta kuvattuna. Ryhdyin tekemään istutuksia siis jo loppukesällä 2018. Kuvassa näkyy vasemmalla istutusalueen reuna, suunnitelmana olisi jatkaa polveilevaa Varjolehtoa aina mongolianvaahteraan asti. Istutusalueen pituudeksi tulisi noin 25 m ja leveys vaihtelisi ehkä 2-5 metrin välillä, aika näyttää, miten alue muotoutuu.

Kiven viereen istutin 2018 tuoksumataran taimia, ne talvehtivat hyvin ja olivat reippaassa kasvussa keväällä.

Lehtoa kuvaillaan reheväksi ja runsaslajiseksi. Maaperänä tässä on runsas ruokamulta, joka vilisee lieroja. Nurmikossamme kasvaa luonnostaan käenrieskaa sekä monia muitakin kukkivia kasveja (voikukkaa en nyt viitsi mainita). Mongolianvaahteran juurelle laitoin jo vuosia sitten kasvamaan kerrottuja valkovuokkoja ja sinililjoja eli scilloja, scilloja kasvaa myös terijoensalavan luona, toivon näiden leviävän kukkivaksi matoksi.

Työ etenee hitaasti, sillä taimia menee niin paljon, että joudun toimimaan maltilla. Kanttaan aluetta suuremmaksi aina kun löydän taimen, mitä olen etsinyt tai pääsen jakamaan omistani. Keväällä 2019 tuoksumatarat saivat vierustovereiksi pari alba särkynytsydäntä. Pienet taimet etualalla ovat jalokuunliljoja Hosta "Sum and Substance". Keväällä 2020 aion jakaa omista kuunliljoistani kolmea eri lajia täydentämään tämän vuoden uusia kuunliljahankintoja, joita edellä mainitun lisäksi ovat komeakuunlilja Hosta fortunei "Francee" ja jalokuunlilja "Fragrent Blue".

Takana oleva pieni kumpu suojaa syvällä maan sisällä olevaa pumppuhuonetta. Pieni punainen rakenne kummun päällä kätkee sisäänsä portaat alas maan alle, eli katto pois ja laskeutumaan.

Varjolehdon varjoja.

Toivon, että jossain vaiheessa istutusalue ulottuu kummulta tänne lähes kuvan etureunaan saakka. Leveys voi vaihdella luontevasti polveillen noin 2-5 metrin verran.

Kummulla kukki touko-kesäkuussa paria eri lajia valkoisia tulppaaneja. Nyt syksyllä laitoin uusia valkoisia tulppaanin sipuleja vielä lisää, sillä nämä valkoiset näkyivät niin kauniisti kauas. Kukinta-aika oli puolivarjossa pitkä.

Kylläpä näyttää tyhjältä ja ankealta. Syksyllä 2018 penkki päättyi noin tulppaanien kohdalle. Keväällä jatkoin puuhaa ja istutin syksyllä istutettujen kolmen Pink Annabelle pallohortensian (ovat kuvassa niin pieniä rääpäleitä, etteivät näy) jatkoksi ensin nämä kuvassa näkyvät 3 Annabelle valkoista pallohortensiaa ja myöhemmin vielä 3 valkoista lisää. Tämän vuoden syys-lokakuussa laajensin penkin oikeaa reunaa ja istutin noin havujen kohdalle kuvassa vielä näkyvän nurmikon "päälle" 3 kilpiangervoa. Toivottavasti nämä aletaimet ehtivät juurtua ennen pakkasöitä.

Tuoksumatara kukki pitkään ja olin siihen erittäin tyytyväinen, levitin pieniä alkuja jakopaloista ja osasi kasvusto laajentua itsenäisestikin.

Kummulla kyläkurjenpolvi "Laura", Geranium pratense, näyttää yksinkertaiselta mielestäni. Tilasin 5 kpl paljaita juurakoita netin kautta keväällä 2018 (Viherpeukalot) ja tänä kesänä kesäkuussa ne näyttivät ensimmäiset kukkansa. Laurasta sanotaan, että se on kerrottukukkainen. Onko tämä nyt sitten Laura vai joku muu? Kaunis oli joka tapauksessa, kasvoi noin 50 cm korkeaksi. Tämän oletetun Lauran vieressä on alba särkynytsydän ja etualalla siperiankurjenmiekoja sinisenä (tosin eivät ole vielä kukkineet ja onnistuin kadottamaan lajinimen). Myös komeakuunlilja Franceen laitoin etualalle, mikäli särkyneensydämen lehdistö ränsistyisi ja tarvitsisi suojaa eteensä. Sijoittelun näkee paremmin myöhemmin. Valkoista siperiankurjenmiekkaa olen myös haaveillut löytäväni.

Olen hyvin omavarainen sekä vanhaa kantaa olevan valkoisen jaloangervon että pinkin jaloangervon suhteen. Jaloangervolle tämä kasvuympäristö on hyvin mieleinen, joten istutin rohtokatajien viereen valkoisia jaloangervoja pinkin kaveriksi syksyllä 2018. Oikeassa reunassa näkyy osa tänä vuonna istutetuista pallohortensioista. Toivon näkeväni jo ensi kasvukaudella näiden yhdeksän pallohortensian upeaa kukintaa. Versoja Vaahteramäeltä -bogin Riina suositteli pallohortensioiden jatkoksi sopivalle etäisyydelle matalia havuja esim. siilikuusi ja/tai pesäkuusi, taidan toimia tämän vinkin innostamana ja saatanpa istuttaa havuryhmään taaemaksi kartiovalkokuusenkin. Sitten taas havujen eteen ja toiselle sivulle voisi jatkaa jollain kivoilla perennoilla.

Kuvassa (yläpuolella) näkyy huonosti, että vesisuihkun takana on muutama taimi syyspäivänlilja "Citrinaa", mikä kukki vaaleankeltaisin kukin elokuun alussa. Halusin tähän erilaisia lehtimuotoja ja syyspäivänliljan lehdistö oli kaunis jo ennen kukkintaa. Reunuskasvina on peittokurjenpolvi Biokovoa.

Tässä kuvassa näkyykin näitä syyspäivänliljan lehtiä.

Syyspäivänlilja Citrina 1.8.2019

Kummun alueella paistaa aurinko enemmän, joten uskon päivänliljan pärjäävän.

Tässä kuvassa näkyy aika hyvin terijoensalavan varjo. Tuonne Varjolehtoon haluaisin löytää mm. sinikämmenen taimia. Sinikämmentä en ole koskaan tavannut, mutta täällä blogeissa siitä on ollut ihania kuvia. Kiinnostaisi myös kokeilla puolivarjon kohtaan jaloängelmää, sitäkään en ole livenä tavannut - pysyykö pystyssä? Kuulen teiltä mielelläni kokemuksia näistä. Sain pienet alut valkoisena kukkivaa rohtovirmajuurta (valeriaana) ja ilmeisesti valkotäpläimikän taimen, nämä istutan keväällä tänne Varjolehtoon, ovat vielä valeistutettuina. Mietinnässä ovat myös varjohiipat, tiarellat, saniaiset, rotkolemmikit ja sormivaleangervot, myös esikoita on aikomus lisätä ja mitähän muuta ihanaa?

Sipulikasveista on narsisseja jo pari pussia päätynyt multaan tänä syksynä, jatkossa sitten enemmän ainakin pikkusipuleita, miksei muitakin, jos viihtyvät.

Olen kahlannut varjon ja metsäpuutarhan kuvia ja artikkeleita - ja kaikkea kaunista on tullut vastaan, niin että pää menee ihan pyörälle ihastuksesta. Toiveena on löytää vaihtelevia lehtimuotoja ja viehättävästi kukkivia perennoja, näin Varjolehdosta voisi tulla oikein kaunis täydennys puutarhaan. Pienet havukasvit tuovat rakennetta ja vihreää - alue on sen verran suuri. Ehkäpä myös joku kivi, todennäköisesti useampiakin ... hmnn :).

Nämä aikaisemminkin kuvissani näkyneet metsäkurjenpolvet ovat kasvaneet ja viihtyneet Varjolehdossa jo 15 vuotta.

Mikäli nämä pohdinnat tämän uuden alueen ja kasvivalintojen suhteen herättävät ideoita tai kommetteja, niin sana on vapaa.


Rohtokataja
Tuivio
Japaninmarjakuusi
Kartiomarjakuusi
Pallohortensia "Annabelle"  - Hyrangea arborescens
Pallohortensia "Pink Annabelle" 
Jaloangervo valkoinen ja pinkki (vanhoja kantoja)
Jalokuunlilja "Sum and Substance - Hosta
Jalokuunlilja "Fragrent Blue" 
Komeakuunlilja "Francee" Hosta fortunei
Kilpiangervo - Astilboides tabularis
Rohtovirmajuuri - Valeriaana officinalis
Tuoksumatara - Galium odoratum
Särkynytsydän Alba - Lamprocapnos spectabilis
Peittokurjenpolvi "Biokovo"
Vuorenkilpi
Kyläkurjenpolvi "Laura"
Syyspäivänlilja "Citrina"
Sieriankurjenmiekka
Jouluruusu
Valkotäpläimikkä

SINIVALKOISTA -haaste

Sain haasteen Tiiulta blogista Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogi. Haasteen ideana on juhlistaa sinivalkoisin kuvin edessä olevaa Suomen itsenäisyyspäivää. Vastaan haasteeseen lähinnä maisemakuvin, sillä tämän kesän kukkakuvissa ei ollut vielä järkkäriä käytettävänä.

Olen huomannut, että yhä enemmän pidän valkoisista kukista, vaikka löytyy minulta paljon muitakin värejä puutarhasta. Valkoinen kuitenkin rauhoittaa ja raikastaa. Kukkien sininen taittuu usein lilan suuntaan, joten oli vaikea löytää puhtaan sinisiä kukkakuvia, joiden laatu olisi ollut kelvollinen tänne upeiden valokuvaajien tarkasteltavaksi.

Lähdetään liikkeelle tammikuusta. Puhtaan lumen ja kuuran valkoisuus ja taivaan sini. Pihaamme ajettaessa ohitetaan kaksi visakoivua, mitkä istutin vuonna 2001. Kuura on huurruttanut myös vanhat pihasyreenit ja aurinko pakkassäässä saa huurteen kimaltamaan.

Aurinko paistaa talvella matalalta ja saa jopa lumeen sinisiä sävyjä.

Luminen talvi 2019. Hangessa sai tarpoa, kun lähti puutarhan poikki jäälle kävelemään.

Kyllä luminenkin puutarha on kaunis.

20.4.2019 joutsenpariskuntamme oli saapunut, ne ovat onnellisia keväästä ja suunnittelevat pesänrakennusta tutulle luodolle vähän matkan päähän rannastamme. Niin sinistä ja valkoista.

Toukokuun puolivälissä puissa alkaa vihertää, taivaan sinivalkoisuus heijastuu järvenpintaan.

Ritan kanssa käymme usein rannassa nauttimassa maisemasta.

Ihana kevät. Taivaan sinisyyttä vasten ovat avautumassa valkoisten kukkien nuput. Kaikki kasvaa kohisten ja lintujen laulu säestää puutarhatöitä.

Etualan helmihyasintit ovat hyvin isänmaallisissa sävyissä.

Rantasaunan vieressä Tammelan kaunotar kukkii niin valkoisena kesäkuussa.

Samoin kukkii hyvin vanhaa kantaa oleva juhannusruusu väentuvan nurkalla. Juhannusruusussa on jotain hyvin suomalaista.

Päätetään tämä kierros syksyiseen rantaamme. Valkoiset koivunrungot sinistä taivasta ja järvenpintaa vasten katsottuna. Ilma on kuulas ja viileä, sinisen sävykin on hieman erilainen. Puutarha on vaipumassa talvilepoon, joutsenet ovat jo muuttaneet. Odotamme näitä kauniita lintuja taas keväällä saapuviksi.

Haastan seuraava blogit:
Valkoista salviaa
Inkalilja Love
Vaarin torpan puutarha

Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu / Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääosassa
- haasta kolme tai useampi blogiystävä mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään.

VIERAILU TYTTÄREN PIHALLA, osa 2

Jatketaan kierrosta tyttären uudella pihalla. Viime vuonna 2018 teimme istutukset tälle kuvassa näkyvälle alueelle. Kaksi kirsikkapuuta ylätasanteella terassin vieressä oli istutettu jo 2017. Tontti on kauniilla paikalla järven rannassa, rantasauna on ilona. Tontin kaikki isot puut ovat rannassa, niihin ei ole koskettu. 

Aivan kuvan etureunassa näkyy yksi kolmesta putken kannesta, nämä maasta nousevat putket kuuluvat mustan veden säiliöön. Vuonna 2018 istutimme kääpiövuorimäntyjä ja laakakatajia maisemoimaan näitä muoviputkia ja tänä keväänä täydensimme havujen keskelle jäävää aluetta vielä kymmenellä tummakeijuangervolla. Nämä istutukset häivyttävät jatkossa muoviputket, mutta eivät ole esteenä kaivon tyhjennykselle.

Vuonna 2018 kivipengeryksen eteen istutettiin koivuangervoja, nämä peittävät jatkossa kuorikatteen. Hopa koristeomenapuita istutettiin kaksi ja kolmantena puuna tässä rivissä on luumupuu. Pienet kukkivat puut tuovat mukavasti korkeuseroja ja vaihtelevuutta maisemaan. Ylätasanteella näkyy valkoisena kukkiva kirsikkapuu.

Ihmettelin, että Hopa kukki näin hyvin vuoden kuluttua istutuksesta. Takana näkyy rakenteilla oleva autokatos.

Koristeomenapuiden alla on maanpeitekasveina perennoja, keskimmäisen Hopan ja luumun välissä kasvaa kolme nietospensasta. 

Yllä kuvassa etualalla kasvaa sirotuomipihlaja. Tästä kuvasta näkyy, että perennoilla on vielä laajentumistilaa, keväällä pääsen varmaan jakamaan uusia alkuja mullostilaan ja ehkä löytyy jotain kivaa täydentämään jo istutettuja lajeja.

Tässä etualan kohopenkissä kasvaa edellä mainitun sirotuomipihlajan lisäksi keskellä luumupuu ja toisessa päädyssä rautatieomenapuu. Etualalla on nyppykurjenpolvea ja hopeahärkkiä, keskellä rönsyakankaali levittäytyy kivien päälle. Hyötykasveina tällä alueella kasvoi lisäksi perunaa takarivissä, punasipulia, keltasipulia, porkkanoita, salaattia, herneitä, tilliä, lehtikaalia ja ruohosipulia. 

Koristeomenapuiden alueen perennat ovat: komeamaksaruoho Carl, rantatädyke, rönsyakankaali, japaninakileija "Rose and White", purppurakeijunkukka, peittokurjenpolvi "Karmina" sekä loistosalvia Rose Queen.

Yuki cherry Blossom nietospensas

Peittokurjenpolvi "Karmina"

Vuonna 2018 aloimme tehdä istutusaluetta rakenteilla olevan autokatoksen päätyyn. Tämä alue näkyy hyvin pihaan ajettaessa ja talon eteläpuolen terassilta katsottaessa. Tulppaanit kasvavat tällä 2018 tehdyllä alueella kahden Palibin pikkusyreenin ympärillä. Tänä vuonna jatkoimme istutusaluetta koko autokatoksen päädyn pituudelle ja autokatoksen takakulmaukseen, oikeastaan "päädyn ohi", (yli 3 metriä irti seinästä) istutettiin koristeomenapuu "Aamurusko".

Tässä tytär lapio istutusmultaa, onneksi sitä jäi vielä jäljelle 2018 tilatusta kurma-autokuormasta.

Sipulikasveina ukkolaukat "Purple Sensation" ilahduttivat touko-kesäkuussa, pikkusyreenit ovat vielä nuppuisina. Biolanin lämpökompostori tuottaa erittäin tarpeellista ainesta maanparannukseen.

2018 istutetut "Karl Rosenfield" pionit esittivät kukkia jo vuosi istutuksesta. Tyttären toiveen mukaan tätä samaa lajia istutettiin lisää, joten nyt pioneja on tällä istutusalueella yhteensä 7 kpl. Muita perennoja alueella ovat kuvassa kukkivat loistosalviat, haltiankukat, komeamaksaruoho "Carl" ja "Herbstfreude", tarhakurjenpolvi, harmaakurjenpolvi ja isotähtiputki.

Tänä vuonna jatkoimme myös istutuksia kuudennessa kuvassa olevan "hyötypenkin" taakse. Alue oli ns. joutomaata ja harmittavasti siinä kasvoi lähinnä leskenlehtiä, pujoa ja maitohorsmaa. Kaksi paikalla ollutta luonnon katajaa jätettiin tietenkin kasvamaan ja lomittain aidanteeksi istutettiin mongolianvaahtera (3), jalosyreeni "Andenken an Ludwig Späth", kaarisyreeni "Veera" (2), valkoisena kukkiva Isabellansyreeni Holger ja lilana kukkiva Isabellansyreeni (2 kpl). Näiden korkeammaksi kasvavien syreenien edessä on kokeiltavana myös pikkujasmike "Snowbelle".

Pikkujasmike "Snowbellessä" on suloinen kerrottu kukka. Karike toivottavasti rajoittaa ei-toivotua kasvustoa ja antaa aikaa miettiä, haluaako talonväki esim. lisätä laatikkoviljelyä tälle alueelle tai istuttaisiko pensaiden väliin ja eteen lisää kasveja. Nyt ovat taustan suuremmaksi kasvavat syreenit ja mongolianvaahterat aikankin jo kasvamassa.

Talon eteläpuolella kasvaa rinteessä 2017 istutetut kääpiövuorimännyt ja tummakeijuangervot.

Molemmissa istutusaltaissa on kolme pallotuija "Danicaa". Valkoisena kukkii lehtosalvia, sitä pääseekin jo keväällä jakamaan. Tulpaanien jälkeen on daalioiden vuoro täydentää kukintaa näissä elelänpuolen istutusaltaissa. Terassilla ruukussa on pensastomaatti, joka tuotti hyvin tomaatteja. Kuvan oikeassa laidassa näkyy kirsikkapuu.

Päätetään tämän vuoden kuvakierros tällä kaksi vuotta vanhalla pihalla tontin ihanaan rantanäkymään. Laiturilla talovahdit Hilppa ja Hyrrä. Nämä karkeakarvaiset hollanninpaimenkoirat nauttivat suuresti, kun tontilla on tilaa juosta ja leikkiä - välillä voi pulahtaa uimaan, jos siltä tuntuu :).