MITÄ KUULUU KYLVÖILLE?

Ensin on taas todettava, että on raikas talvisää. Aamulla mittarin pakkaslukemat huitelivat lähes -25 asteessa. Kuva on otettu edellisen pakkasjakson aikaan, mutta maisema näyttää edelleen samalta. Tällä viikolla satoi uutta pakkaslunta isännän mukaan lähemmäs 10 cm.

Mutta siirrytään kurkistamaan pikkuisia taimia yläkertaan.

Kasvamassa on nyt kaksi ’Estilo’ suippopaprikaa. Kylvin siemenet 16.1. ja koulin taimet 27.1. En ole kasvattanut tätä paprikaa aikaisemmin. Tuotekuvaukseen mukaan hedelmien pitäisi olla noin 20 cm pituisia. ”Makea ja mehukas kaikissa vaiheissa”. Toivottavasti pääsen toteamaan tämän lupauksen omakohtaisesti.

Yläkerrassa on kasvilamppujen alla paprikoiden lisäksi kasvamassa yhteensä 28 Microdwarf kääpiötomaattia. 'Vilma' pensastomaatteja kasvatan tänä vuonna vain neljä. Täytyy vielä kysellä lasten tomaattitoiveet tälle kesälle eli osa näistä päätyy lapsille.

Laitoin näiden kääpiötomaattien siemenet itämään kahdessa erässä, ensimmäisen erän 22.1. ja loput viikkoa myöhemmin 29.1.

Kaikki neljä lajiketta näytti itävän samaan tapaan ja ne kasvavat aika lailla samaan tahtiin kylvövaiheen mukaan.

'Jip & Janneke' microdwarfin pitäisi kasvaa noin 30 cm korkuiseksi pikkupensaaksi ja tuottaa punaisia kirsikankokoisia hedelmiä, joilla on ihana makeus ja selkeä tomaatin maku, näitä on kasvamassa 6 kpl.

'Orange Hat' microdwarfin hedelmät ovat pieniä ja oranssin värisiä. Hedelmille luvataan makeaa hunajaista makua. Vaikka pensas kasvaa vain noin 20-25 cm korkeaksi, sen pitäisi kuitenkin olla erittäin satoisa. Odotan innolla, miten oma kasvatustyö onnistuu. Näitä kasvaa 7 kpl.

'Titmouse' microdwarfin olemus on jo näin pienenä hieman erilainen kuin muilla kolmella. Tämän keltaisia hedelmiä kuvataan sanoilla "aurinko väriltään ja maultaan", jää nähtäväksi, mitä kaikkea se pitää sisällään.  Näitä on kasvamassa yhteensä 6 kpl.

'Jochalos' microdwarfin hedelmät ovat keltaoransseja, hedelmäisiä ja makeita. Varhainen lajike Boliviasta. Näitä on kasvamassa 9 kpl

Keijunmekkojen siemenet laitoin mullan pintaan 16.1. ja niiden itäminen on ollut tuskaisan hidasta eli siemenet eivät tahdo itää ollenkaan. 

9.5.2025

Olen kasvattanut keijunmekkoja monta kertaa, mutta mikä nyt mahtaa olla ongelmana? Vasta kolme pientä keijunmekon alkua on ponnistanut esiin, nekin vasta tällä viikolla eli yli kolme viikkoa kylvöstä. Saa nähdä, jääkö saldo vain näihin kolmeen, vai löytyykö vielä positiivisia yllättäjiä?

Ensin ajattelin, että tänä vuonna pidän taukoa kelloköynnösten kasvatuksesta, mutta sitten keksinkin niille tarpeellisen paikan, joten ostin pussin siemeniä ja laitan ne ensi viikolla multaan. Kyllä ne vielä ehtivät, jos siis suostuvat itämään.

9.5.2025

Aikaisempina vuosina minulla on ollut ongelmia turhankin suureksi kasvaneista kelloköynnöksen taimista esikasvatuksen aikana. Kuvassa näkyvät viime vuoden kelloköynnökset kylvin 18.2.2025.

Nämä männyt kasvavat pysäköintialueen ja meidän ohi kulkevan hiekkatien välissä. Männyt ja pikkuiset kuusentaimet mäntyjen väleissä tuovat suojaa pohjoistuulilta arboretumin kasveille. Tuota hiekkatietä pitkin lähden kohta lenkille Rillan kanssa, mäen päältä siirrymme metsän poluille.

Huomenna lauantaina on ystävänpäivä. Oikein hyvää ystävänpäivää teille kaikille, iloitsen kovasti teistä jokaisesta blogiystävästäni!

ARBORETUMIN HAVUVOITTOINEN POHJOISKULMA

 

Nyt on esiteltävänä arboretumin pohjoisin istutusalue. Tämäkin alue on saanut alkunsa keväällä 2023, joten istutetut taimet ovat vielä pieniä, mutta toivon kasvussa tapahtuvan muutoksia lähivuosina. Jääköön tämä alueen alkutaival kirjatuksi puutarhapäiväkirjaan, jotta siihen voi joskus palata, kun havupuut ja muut istutetut kasvit ovat eri mitoissa kuin kesällä 2025. Kasvilista helpottaa puutarhurin heikkenevää muistia ja sitä voi täydentää, kun uusia kasveja tulee täydennykseksi.

Pohjoiskulmassa kasvaa erilaisia havupuita ja matalia havuja, mutta on siellä myös lehtipensaita tuomassa oman pikantin lisänsä havujen vihreään. Toivon että havupuut tuovat suojaa pohjoisen tuulilta ja ehkä arboretumin pienilmasto hieman paranee tämän myötä.

20.5.2023

Aluksi oli siis savinen peltosarka. Toukokuussa 2023 lähdimme liikkeelle puiden istuttamisesta. Havuista ensimmäisenä istutin hopeakuusi ’Glaucan’, se näkyy kastelukannuista viistosti oikeaan olevassa kohopenkissä. Tiesin, että havupenkin aihio oli vasta alkulaukaus, mutta tuolloin ei ollut mahdollisuutta tehdä kohopenkistä laajempaa, joten istutin tilaamani pienemmät havut hopeakuusen ympärille odottamaan syksyä.

6.9.2023

Syksyllä pääsimme taas jatkamaan töitä tästä tilanteesta. Suunnitelmana oli yhdistää vasemmalla näkyvä pylväshaapojen kohopenkki havujen alueeseen ja jatkaa edelleen oikealle aina istutettuun vuorijalavaan asti. 

11.9.2023

Isäntä toi minulle multaa traktorilla. Tällaiset työmaat syövät multaa melkoisesti. Kun multatila laajeni moninkertaiseksi, pääsin istuttamaan hopeakuusen lähelle jääneet taimet parempiin asemiin. Nostin matalat havut ylös suuressa multapaakussa ja ihastelin, miten paljon ne olivat tehneet uusia juuria kesän aikana.

23.9.2023

Vasemmalla näkyvät kolme havua ovat ’Nana’ kääpiöserbiankuusia Picea omorika. Tämä serbiankuusi on erittäin hidaskasvuinen ja tiheäoksainen. Neulaset ovat alapuolelta hopeanhohtoiset. Vuosikasvua kertyy vain 2-4 cm, mutta Nana voi kasvaa 3-5 metrin korkuiseksi. Tämä havupuu on suhteellisen vaatimaton kasvupaikan suhteen, eikä havua tarvitse varjostaa kevättalvella. Näin yhdellä puutarhamatkalla kolmen ”aikuisen” Nana kääpiöserbiankuusen ryhmän ja se oli kaunis näky, päätin sillä seisomalla ostaa omat puut itselle.

7.6.2024

Seuraavana vuonna pääsimme taas jatkamaan suunnitelmaani eteenpäin. Isäntä oli ystävällinen ja toi puutarvarakuormaajalla kiviä pengertämään tämän kohopenkin reunaa. Kuvassa ensimmäistä kiveä ollaan vasta asentamassa sopivaan paikkaan. Kiviä löytyy meiltä kaikkien peltojen reunoilta eli olemme luonnonkivien suhteen hyvin omavaraisia. Kiven lähellä kasvaa vuorijalava.

Kivireunus jätettiin vähän irti kohopenkistä ja tyhjä tila täytettiin myöhemmin mullalla, näin istutusalue kasvoi kokoa.

9.6.2024

Olen istuttanut kivien viereen kasveja, jotta ne aikanaan hieman roikkuvat kivien lomasta ja pehmentävät näkymää. 

26.6.2025

Kuvan etualalla näkyy tuivioita hopeakuusen ja timanttituija välissä. Tuivio Microbiota decussata on matala, maanmyötäinen ja aika nopeakasvuinen havupensas ja olen huomannut sen edut, kun tarvitaan maanpeittäjää sellaisilla paikoilla, joissa havun vihreys toimii hyvin.  Tuivion korkeus on noin 30 cm ja leveyttä voi tulla hyvinkin 100~150 cm. 

Rungollinen riippajapaninlehtikuusi ’Stiff Weeper’ Larix kaempferii on istutettu keväällä 2024. Se näkyy kuvassa vasemmalla. Lehtikuusen tapaan sen neulaset ovat keväällä raikkaan vihreät ja syksyllä se saa kauniin keltaisen syysvärin. Taimi on ollut ensimmäiset kaksi vuotta aika rimpula, sen vuoksi ’Stiff Weeperille’ suositellaan rungon tuentaa, kunnes se on kunnolla juurtunut ja jaksaa kantaa latvuksen painon. Saa nähdä pääsenkö jo tänä kesänä tukikepeistä eroon? Riippajapaninlehtikuusta leikataan varhain keväällä poistamalla pystyyn kasvavia oksia. Latvusta voi myös keventää harventamalla ylitiheää versostoa ja poistamalla ristikkäin ja päällekkäin kasvavia, toisiaan hankaavia oksia. Tällaisen ohjeen löysin ja täytyy muistaa maalis-huhtikuussa tarkistaa oman taimen tilanne.

Tässä kuvan tilanteessa takana näkyy vielä tuohituomi vihreänä, mutta se kuivui pystyyn kesän aikana kastelusta huolimatta. Syytä en ole vielä keksinyt. Aion kaivaa tuohituomen ylös tänä keväänä, jos siihen ei tule elonmerkkejä. Laitan tuohon kasvamaan jonkun havun. 

Tämä näkymä on toisesta suunnasta eli kuvaajan selkä on pohjoista kohti. Täällä alueen takana on vielä tehtävää eli aion istuttaa täydennykseksi jotain kasveja tänä keväänä.

Kivireunuksen lähellä kukkivat 'Franceska' kuunliljat. Näiden kuunliljojen heleänvihreät lehdet vaaleine reunoineen erottuvat kivasti havujen vihreästä taustasta. 

Lännendouglaskuusi ja hopeakuusena ostettu kuusi, joka pysyy sisukkaasti täysin vihreänä, kasvavat yksittäin tämän yhtenäisen istutusalueen takana. Niiden ympäristöä pitää vielä muokata.  

Kääpiöpurppurahappomarjapensaat 'Atropurpurea Nana' Berberis th. loistavat hienosti viininpunaisina havujen keskellä. Takana näkyy pystykasvuisena Amber Jubilee Physocarpus opulifolius 'Jefam' heisiangervo. Sekin tuo todella kivan väriläiskän alueelle. Takana oikealla pilkottaa pikkuinen mustilanhortensian taimi, se on istutettu vasta 2024 syksyllä. Odotan tulevaisuudessa mustilanhortensian pitsimäistä kukintaa täydentämään pohjoiskulman aluetta, pensaalla on reilusti tilaa kasvaa leveyttä ja korkeutta. Lähempänä kukkii Pinkachu syyshortensia Hydrangea paniculata 'Smhppinka'. 

Pohjoiskulma laajenee hieman tänä keväänä takana kulkevan hiekkatien suuntaan. Penkin takareuna on tarkoitus viimeistellä ja alueella on tyhjää istutustilaa muutamille pensaille. 

Aion keväällä siirtää etualalla näkyvän kiven viereen vuorijalavan latvuksen alle kuunliljoja. Työ jäi syksyllä kesken. Vuorijalavan lähellä on pari pikkuista höyhenpensaan taimea, ne eivät näy kuvassa. 

Takana näkyvässä köynnösseinässä kasvaa säleikkövilliviini. Köynnösseinän oikealla puolella on kasvamassa riippapihlaja. Syksyllä istutin tuoksukurjenpolven jakopaloja pylväshaapojen alle. Kivien reunassa näkyy Blue Swede sinikatajia, Juniperus squamata, ne saavat ojennella oksiaan kivien lomaan.

Isäntä istutti hiekkatien suuntaisesti kuusiaitaa varten metsäkuusia, joten pitää ryhtyä opettelemaan kuusiaidan leikkausta. 

Kasvilista:

Puut:

• Hopeakuusi 'Glauca' Picea punges
• Lännendouglaskuusi pseudotsuga menziesii
• Vuorijalava Ulmus glabra
• Riippapihlaja 'Pendula' Sorbus aucuparia
• Pylväshaapa 'Erecta'  populus tremula
• Riippajapaninlehtikuusi ’Stiff Weeper’ Larix kaempferii 
• Kartiovalkokuusi 
• Kääpiöserbiankuusi 'Nana' Picea omorika
• Kartiomarjakuusi 'Hicksii' Taxus x media
• Timanttituija 'Smarargd' Thuja occidentalis

Havupensaat:

• Pesäkuusi 'Nidiformis' Picea abies
• Sinikataja Blue Swede Juniperus squamata
• Tuivio Microbiota decussata 

Lehtipensaat:

• Heisiangervo Amber Jubilee Physocarpus opulifolius 'Jefam' 
• Höyhenpensas Fothergilla major
• Kääpiöpurppurahappomarjapensas 'Atropurpurea Nana' Berberis th
• Mustilanhortensia
• Syyshortensia Pinkachu Hydrangea paniculata 'Smhppinka'

Perennat:

• 'Franceska' kuunliljat
• Kurjenmiekka
• Tarhakellukka 'Mai Tai'
• Säleikkövilliviini
• Tuoksukurjenpolvi

TALVEN KOURISSA

 

Johan on jälleen kylmää. Mittari näytti eilen ja tänään aamulla -26,8 astetta pakkasta. Nyt klo 14.00 iltapäivällä näyttää mittari lukemaa -16,6 astetta. Taidan taas pukea vaatteet päälle ja lähteä ulos lenkille.

Aamukävelyllä lumi narskui kävellessä ja hengitys höyrysi.

Laitoin tällä viikolla varjostusverkot paikoilleen, sillä aurinko on paistanut jo muutamana päivänä kylmään talvimaisemaan eli on parasta suojata kevätahavalle arat havukasvit.

Lumikuorrutetut talventörröttäjät ovat kauniita taideteoksia. Tässä esittäytyy purppurapunalatva talviasussaan.

Yläkerran taimipöydälle on jo kertynyt muutamia taimipurkkeja. Microdwarf kääpiötomaattien sirkkalehdet ovat vielä kovin pikkuisia, mutta koulin jo taimia paistattelemaan kasvilamppujen ja auringon valoon.

Hyvää tammikuun viimeistä päivää ja alkavaa helmikuuta. Kohti kevättä mennään ja olkoon mieli siitä iloinen!

TOMAATIT 2026

 

On jälleen aika tallentaa itselleni puutarhapäiväkirjaan vuoden 2026 kasvatettavat tomaatit. Tämä vuosi tuokin jonkun verran muutoksia aikaisempien vuosien kasvatuksiin. Kiitän heti alkuun Kivipellon Sailaa, sinä tutustutit minut uusiin mielenkiintoisiin tomaattilajikkeisiin.

ENSIMMÄISTÄ KERTAA KOKEILEN

MICRODWARF eli kääpiötomaatit

Microdwarfit ovat erityisen pienikokoisia tomaattilajikkeita, jotka on kehitetty sopimaan ruukkukasvatukseen ikkunalaudalle, parvekkeelle tai terassille. Nämä kasvavat lajikkeesta riippuen 15-40 cm korkeiksi, eivät tarvitse tukikeppejä (tätä lupausta arvioin tulevana kesänä) eikä varkaita poisteta. Minua kiinnostaa kovasti päästä kokeilemaan sekä näiden kasvatusta että maistelemaan uusia herkullisia makuja. Lapsia nämä taimet saattavat kiinnostaa, jos saan esikasvatuksen onnistumaan.

Jip & Janneke

Tämän pitäisi kasvaa noin 30 cm korkeaksi pikkupensaaksi ja tuottaa punaisia kirsikankokoisia hedelmiä, joilla on ihana makeus ja selkeä tomaatin maku. Kylvö 22.1.

Jochalos

Keltaoranssi, noin 20 g painava hedelmä, hedelmäinen ja makea, hieman karamellimainen maku. Kääpiöpensastomaattilajike, joka erottuu maultaan muista lajikkeista. Varhainen lajike Boliviasta. Kylvö 22.1.

Orange Hat

Makea hunajainen maku, jossa voi aistia myös omenaa, ananasta ja viinirypälettä. Mehukas ja hedelmäinen. Kääpiöpensas kasvaa vain 20-25 cm korkeaksi ja on kuitenkin erittäin satoisa ja tarjoaa hyvin pieniä oransseja hedelmiä. Täydellinen kasvatettavaksi sisällä tai terassilla ruukussa. Kylvö 22.1

Titmouse

Pieni mikrokääpiö. "Aurinko väriltään ja maultaan". Makea, täynnä makua, tasapainoinen. Sopii kasvatettavaksi parvekkeella tai terassilla. Kylvö 22.1.

PENSASTOMAATTI

Vilma

Kuten muistatte, olen kasvattanut Vilma -lajiketta jo usean vuoden ajan. Vilman hyvinä puolina voi sanoa, että se on varsin runsassatoinen ja olen varhaisella esikasvatuksella saanut satoa jo toukokuussa. Haasteena on tukea pensastomaatin oksat niin, etteivät ne katkea painavien hedelmäterttujen painosta. Punaisen kirsikkatomaatin maku on ehkä hieman tavanomainen, mutta olen saanut siitä salaattitarpeet jo alkukesällä ja monen paistetun "soossin" ainekset kesän kuluessa. Kylvö 22.1.

Mainittakoon tässä yhteydessä, että kokeilin viime kesänä ensimmäistä kertaa kahta uutta pensastomaattia, jotka eivät pääse jatkoon tänä vuonna. 

Kokeilin vuonna 2025 ensimmäistä kertaa 'Tiny Temptations Orange' oranssia kirsikkatomaattia (yllä). Tämä pensastomaatti täytti tuotekuvauksessa luvatun satoisan määritelmän. Lisäksi sain varhain esikasvattamalla satoa jo toukokuussa, mutta en vakuuttunut tämän lajikkeen hedelmien mausta, lisäksi kompakti kasvutapa ei kyllä toteutunut, sillä rennot oksat täynnä tomaatteja joutui sitomaan jos jonkinlaisilla virityksillä. Ei jatkoon.

Kokeilin 2025 myös ensimmäistä kertaa 'Patio Plum' miniluumutomaattia, jolla oli pylväsmäinen kasvutapa. Tämänkin hedelmän maku tuotti minulle pettymyksen. Lisäksi hedelmät kypsyivät paljon myöhemmin kuin Vilmalla ja yllä mainitulla oranssilla tomaatilla, joten varhaisen sadon tavoite jäi toteutumatta. Käytän mielummin kasvatustilan kokeilemalla jotain uutta lajiketta, kuin kasvatan sellaisia lajikkeita, jotka eivät vastanneet odotuksia.

ENSIMMÄISTÄ KERTAA KOKEILTAVANA:

Tuskin maltan odottaa näiden itselleni uusien lajikkeiden kasvatusta ja toivon hartaasti onnistuvani. 

Karma Purple Multiflora

Tomaatin hedelmäliha on rakenteeltaan ja maultaan erinomainen. 

Tundra

Maukas ja mehukas. Säänkestävä.

Midnight Sun

Häränsydäntomaatti, hedelmän paino 125-300g. Karen Oliverin Kanadassa jalostama. Kasvutapa on kuulema vähän outo (jää nähtäväksi, mitä se tarkoittaa) eli kasvia on ilmeisesti autettava tukemalla. Lupauksena on kuitenkin uskomattoman maukkaita tomaatteja. 

Sweet Cream

Teräväkärkinen keltainen tomaatti ruskeilla ja punaisilla raidoilla. Mehukas ja erittäin makea, exoottisen makuinen. Hedelmä painaa 40-60 g,  Wild Boar Farmsin tomaatti.

Pumpkin Spice

Makean hapan tomaatinmakuinen hedelmä, jälkimaussa on ripaus ”mausteita”. Satoisa. Kaunis ja herkullinen  salaateissa. 

Luumutomaatti 'Modus' F1

Olen kasvattanut näitä pieniä punaisia luumutomaatteja jo useampana vuonna ja kylvän näitä myös tänä keväänä. Modus on varhainen ja erittäin tuottoisa. Tämän tomaatin hedelmäliha toimii rakenteensa puolesta hyvin salaateissa ja paistoksissa. Lisäksi Modus on mukavan makea herkkupala suoraan kasvihuoneessa naposteltuna.

'Gardener’s Delight'

Tätä olen kasvattanut joka vuosi ja siemeniä on vielä jäljellä. Tuttu ja luotettava lajike pysyy mukana, jos uusista kokeiltavissa olevista lajikkeista ei tule tälle syrjäyttäjää.

'Supersweet 100' F1

Nämä pienet kirsikkatomaatit ovat maukkaita ja minulla on siemeniä vielä jäljellä.

Päärynätomaatti 'Yellow Pearshaped'

Keltainen pieni päärynänmuotoinen tomaatti (kuvassa on joku keltainen kirsikkatomaatti) on kulttuuriperintölajike varhaiselta 1800 -luvulta. Kasvatin tätä viime vuonna ja kokeilen uudelleen , sillä siemeniä on vielä jäljellä. Lajiketta luvataan satoisaksi ja sitä se olikin. Muistelen, että maku oli myös hyvä. 

Viime kesänä huomasin jälleen, että kasvihuoneeseen kasvoi melkoinen viidakko heinäkuusta alkaen. Vaikka kuinka poistin versoja ja harvensin lehtiä, oli välillä vaikea metsästää kypsiä tomaatteja tai piileskeleviä varkaita. Satoa tuli niin paljon, että säilöntä pakkaseen oli tarpeen, koska kaikkea satoa ei tietenkään ehtinyt syödä tuoreena. Toki on kiva syödä kesän makuja talvenkin aikana.

Taidan tänä vuonna harventaa hieman taimien määrää (saa nähdä, kykenenkö tähän) ja yritän kasvattaa näitä kiinnostavia uusia tomaatteja herkuteltavaksi. 

KURJENPOLVET - PERENNAPENKKIEN LUOTTOKASVIT

 

Ihan syystäkin on usein sanottu, että kurjenpolvet ovat helppoja peruskasveja perennaryhmiin. Toki erilaisia kurjenpolvia on valtavan paljon, joten löytyyhän näistäkin hieman vaativampia lajikkeita.

Uskallan kuitenkin luvata, että varmasti jokaiselle löytyy joku mieleinen lajike, vaikka kaikista kurjenpolvista ei pitäisikään. Kannattaa kuitenkin etukäteen hieman perehtyä itseä kiinnostavan kurjenpolven kasvuominaisuuksiin, sillä löytyy sekä matalia maanpeittäjiä että korkeaksi kasvavia lajikkeita. Kurjenpolvilla on myös erilaisia toiveita valo- ja kasvupaikan suhteen.

Kiitos Maatuskalle, blogista Selätön puutarhuri, että innostit tekemään tämän koosteen minun puutarhani kurjenpolvista. 

Metsäkurjenpolvi

Metsäkurjenpolvia Geranium sylvaticum on kasvanut puutarhassani jo yli 25 vuotta. Metsäkurjenpolvi kasvaa luontaisesti kosteissa lehdoissa, rantaniityillä ja ojanpientareilla. Istutin omat taimeni puutarhan varjoisaan / puolivarjoisaan paikkaan suurten puiden suomaan katveeseen. Kukinta ajoittuu meillä kesäkuun puolen välin paikkeille. Monet päiväperhoset nauttivat metsäkurjenpolvista. Korkeus vaihtelee 40-80 cm kasvupaikan kosteuden mukaan, minulla nämä ovat olleet noin 60-70cm korkeita. Leikkaan kukkavanat matalaksi kukinnan jälkeen, jotta kasvusto uusiutuu siistiksi.

Sain aikoinaan ostaa oman metsäkurjenpolven taimen Leena Linkolalta, hän kasvatti perennoja kotinsa puutarhassa pienessä taimistossa. Pidän sen vuoksi näitä metsäkurjenpolvia suuressa arvossa.

 Hämykurjenpolvi

Geranium nodosum hämykurjenpolvi kukkii meillä pitkään ja kukinta alkaa jo kesäkuussa, vaikka monissa lähteissä sanotaan myöhempi ajankohta. Tämä viihtyy puolivarjossa tai auringossa. Istutin alkuun omat taimeni koristeomenapuun juurelle ja silloin paikka oli hyvinkin aurinkoinen. Nyt Rixi jo varjostaa hieman, joten yhtälailla hämykurjenpolvi on viihtynyt puun katveessa.

Tummakurjenpolvi

Tummakurjenpolven, Geranium phaeum, kukka on hyvin pieni ja söpö. Tämä on ainakin minulla kasvanut 60-70 cm korkeaksi ja leviää hurjan innokkaasti. Mielestäni tämä sopisi hyvin niittymäisiin kasviryhmiin, missä se saisikin levitä. Pionipenkistä olen yrittänyt siirtää sitä muualle, mutta uusia alkuja nousee joka kesä.

Tummakurjenpolven lehdistö on koristeellisen kaksivärinen.

Nyppykurjenpolvi

Nyppykurjenpolven, Geranium renardii, lehdet ovat hauskan ryppyiset ja hieman karheat. Syysväritys on kaunis. Minulla on sekä tätä vaaleaa että sinistä lajiketta. Lehdistö jää melko matalaksi ja kukkavarret nousevat lehtien päälle. Tykkään nyppykurjenpolvista todella paljon.

Tässä kuvassa näkyy hennon sinistä nyppykurjenpolvea puutarhani Varjolehdon alueella. 

Tuoksukurjenpolvi

Keskellä näkyy tuoksukurjenpolvi Geranium macrorrhizum ’’Spessartin’ vaaleita kukkia. Tässä Graniittipenkissä kasvaa muitakin kurjenpolvia.

Tuoksukurjenpolvet ovat helppohoitoisia ja kestäviä. Näiden maanalaiset rönsyt muodostavat hyvin tiiviin kasvuston, joten tuoksukurjenpolvet taistelevat aika mallikkaasti rikkaruohoja vastaan. Tuoksukurjenpolvet viihtyvät hyvin aurinkoisilla paikoilla, mutta pärjäävät varjossakin. 

Nämä tuoksukurjenpolvet sain lahjaksi puutarhaystävältä, joka oli poistanut liiaksi leviävää kasvustoa.  Mikään ei taida olla yhtä helppoa, kuin tökkiä tuoksukurjenpolven paljasjuurisia alkuja multaan. Sen jälkeen ei tarvita kuin kastelua. Toki on järkevää, että maaperässä ei ole valmiina kasvamassa juurista leviäviä vihulaisia.

Tuoksukurjenpolvi on hanakka levittäytymään ympäröivään kasvualueeseen rönsyjensä avulla, joten se sopii erityisen hyvin haastavien alueiden kasviksi, mutta hentojen perennojen viereen en tätä suosittelisi. Arboretumissa olen laittanut kasvamaan tuoksukirjenpolvea puiden alle ja se on ollut myös aika hyvä taistelussa kortteen kanssa. Poistan aina ne kortteen versot, jotka uskaltautuvat työntyä kurjenpolvien seasta.

Peittokurjenpolvi

Peittokurjenpolvi, Geranium x cantabrigiense, on matala maanpeiteperenna. Tykkään erityisesti tämän hieman kiiltäväpintaisista lehdistä, joista muodostuu mattomainen kasvusto sellaisiin paikkoihin, joissa pääpaino on alueen muilla kasveilla. Peittokurjenpolvi sopii myös rönsyämään reunuskasvina esim. kiveyksillä, muureilla tmv. Kasvi leviää rönsyjensä avulla ja olen napsinut rönsyjä moneen uuteen paikkaan, joissa tarvitaan maanpeittoa. Peittokurjenpolvi on tuoksukurjenpolvea matalampi, muuten niiden kasvutavassa on paljon samaa.

Kukinta osuu kesästä riippuen yleensä kesäkuun puolelle. Yllä kuvassa näkyy ’Biokovo’ lajikkeen vaaleita kukkia kuvan oikeassa reunassa. Graniittipenkin perennat näyttivät viime kesänä hieman villiintyneen ja olivat sekoittuneet toinen toisensa lomaan. Pitäisi muistaa tänä keväänä ottaa sieltä taas alkuja arboretumiin ja tarkistaa, etteivät hennommat kaunottaret joudu jyrätyksi.

Idänkurjenpolvi

Kuvassa on kerrottu ’Birch Double’ idänkurjenpolvi, Geranium himalayense. Idänkurjenpolvia löytyy myös yksinkertaisilla kukilla.

Idänkurjenpolvi on kestävä ja tuuheakasvuinen. Minulla kasvoi pitkään tätä (yllä) yksinkertaista idänkurjenpolvea huvimajan alueella ja se levittäytyi tehokkaasti. Toisaalta kasvi on helppo poistaa, jos sitä haluaa rajoittaa tai muuten kyllästyy siihen. Runsas kukinta alkaa kesäkuussa ja jatkuu heinäkuun puolelle. Mikäli kukkineen kasvuston leikkaa kukinnan jälkeen, saa loppukesän nauttia kauniista lehdistä maanpeittäjinä.

Olen siirtänyt arboretumiin ’Birch Double’ idänkurjenpolvia kasvamaan mm. tähän pieneen rinteeseen puistosyreeni Ainolan  juurelle. Nämä kukkivat samansävyisinä ja samaan aikaan. Valkoinen kukinta kurjenpolvien vieressä kuuluu Grönlanninhanhikille.

Tarhakurjenpolvi

Olen todella tykästynyt tarhakurjenpolviin Geranium x magnificum. Mikäli kaipaat hieman korkeammaksi kasvavaa (40-70 cm) kurjenpolvea, joka kukkii melko isoilla kukilla kesä-heinäkuussa, niin tämä voisi olla sopiva lajike. Omassa puutarhassani tarhakurjenpolvet ovat pysyneet mukavasti pystyssä, eli niiden kasvutapa on erilainen kuin monilla muilla rönsyävän kasvutavan omaavilla kurjenpolvilla.

Paikasta riippuen tarhakurjenpolvet sopivat mielestäni myös reunuskasveiksi. Yllä olevissa kahdessa kuvassa tarhakurjenpolvet kasvavat oleskelualueen reunassa. Olin syksyllä jakanut suuren  tarhakurjenpolvimättään pieniksi paloiksi ja kuvan tilanteessa on menossa vasta ensimmäinen kesä jakamisen jälkeen. Tänä kesänä ne kukkivat varmasti jo runsaammin.

Tässä tarhakurjenpolven kukat näkyvät paremmin. Kasvi viihtyy sekä auringossa että puolivarjossa.

Verikurjenpolvet

Valkoisena kukkivan verikurjenpolven takana on perinteistä pinkkia verikurjenpolvea. Itse tykkään enemmän valkoisesta 'Album' lajikkeesta.  Puhtaanvalkoinen 'Album' jää hieman matalammaksi kuin pinkki verikurjenpolvi ja mielestäni sen kasvutapa on siivompi kuin pinkillä kaverillaan.

Verikurjenpolvi Geranium sanguineum kasvaa noin 40 cm korkeaksi ja kukkii kesä-elokuussa. Pinkki verikurjenpolvi leviää vähän turhan innokkaasti, joten karsin sitä säännöllisesti pois luumupenkin alueelta, ettei se valtaa kaikkea kasvutilaa muilta. Tämä on itsenäisesti levittänyt siemeniä myös läheisiin perenna-alueisiin, joten vähän tarkkana saa olla. Minua häiritsee hieman tämän kasvuston sotkuisuus kukinnan jälkeen, joten yritän ehtiä leikkaamaan kuihtuneet kukkavarret pois ajoissa.

Tässä kasvaa 'Elke' verikurjenpolvia edessä vasemmalla. Tykkään siitä, että Elke ei leviä niin vimmalla kuin perinteinen verikurjenpolvi, lisäksi sen kasvutapa on minusta paljon kauniimpi. Hennon vaaleanpunaiset kukat oikealla kuuluvat neidonkurjenpolvelle.

Tässäkin kuvassa on 'Elke' lajiketta ja nämä ovat viihtyneet hyvin tässä melko kuivassa rinteessä paahteisessa paikassa. Keltamaksaruoho päätti itse levittäytyä kumppanuuskasviksi. Ehkä muistattekin tämän jo aikaisemmin julkaisemani kuvan.

Verikurjenpolvien lehdistö saa kauniin ruskasävyn.

Neidonkurjenpolvi

Neidonkurjenpolvi, Geranium sanguneum var Striatum, on helppohoitoinen ja matala verikurjenpolven muunnos. Tässä pienessä rinteessä matala kasvusto peittää maan tehokkaasti ja hempeät vaaleanpunaiset kukat ovat suloisia. Jutun ensimmäinen kuva on näistä samoista neidonkurjenpolvista kukinnan loppuvaiheessa. Kukinta ajoittuu heinä-elokuuhun, tietysti kesän sääolot vaikuttavat asiaan.

Neidonkurjenpolvi ei ole turhan tarkka kasvupaikkavaatimuksistaan.

Harmaakurjenpolvi

Harmaakurjenpolvi 'Ballerina' Geranium cinereum kukkii todella pitkään ja minun pitäisi hankkia tämä uudelleen. Ballerina viihtyi monta vuotta reunuskasvina kuvan alueella, mutta suuttui, kun yritin jakaa sitä perinteiseen tapaan.

Harmaakurjenpolven lehdistö on todella viehättävä.

Jalokurjenpolvi Patricia

Geranium 'Patricia' kukkii pitkään, mutta haluaa läpäisevän kasvualustan, eikä kestä talvimärkyyttä. Tämä taitaa olla armeniankurjenpolven ja espanjankurjenpolven risteytys? Saa korjata, jos meni väärin. Kasvukorkeus vaihtelee 50-100 cm:n välillä ja voi kasvaa korkeammaksikin. Viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla.

Jalokurjenpolvi Orion

Tässä jalokurjenpolvi 'Orion' on vasta kasvamassa pionien kanssa, mutta kannattaa muistaa, että tämä lajike kasvaa melkoisen korkeaksi. 

Geranium risteytys 'Orionin' kukkia vähän lähempää. Kukka on kyllä kaunis, mutta suosittelen tälle perennatukea, jos ei halua kaatuilevia kurjenpolvia. Olen aina leikannut kasvuston kukinnan jälkeen ja näin se kasvattaa uuden siistimmän lehdistön loppukesän ajaksi. 

Kukinta alkaa meillä jo ennen pionien kukintaa ja jatkuu pitkään. Tämäkin vaatii läpäisevän kasvualustan. Jossain lähteissä sanotaan kasvukorkeudeksi 50 cm, mutta minun Orionit kasvavat kyllä korkeammiksi.

Jalokurjenpolvi Rozanne

Jakokurjenpolvi 'Rozanne' on todella ihana. Tämä tykkää ravinteikkaasta kasvualustasta ja kasvaa 40-60 cm korkeaksi. Kukinta alkaa yleensä jo kesäkuun puolella ja saa täyden kukoistuksen heinäkuussa kukkien aina syyskuuhun saakka.

Huvimajan eteläpuolella 'Rozannet' kasvavat pionien vieressä ja ihahduttavat kukillaan pionien jälkeen. Kasvusto on tuuhea.

Minulla on myös kyläkurjenpolvia, mutta en löytänyt niistä kuvia. Tuolla taustalla Varjolehdon istutusalueella on valkoista ja sinistä kyläkurjenpolvea pienet määrät. Samalla taustan istutusalueella syyspäivänliljojen ja pallohortensioiden edessä kasvaa matalana reunuskasvina peittokurjenpolvea.

Tällaista juttua tehdessä huomaa aina, että on ottanut kuvia aivan liian vähän. Yritin etsiä kauempaa otettuja kuvia, jotta kurjenpolvien kasvutapa perenna-alueilla tulisi esiin, mutta kuten sanottu, kuvia löytyi liian vähän. 

Olen kiinnostunut näkemään sinun kurjenpolvesi, jos innostut esittelemään niitä.