MANTSURIA

 

Ajattelin nimetä arboretumin eri alueita, jotta pysyn paremmin tolkussa kasvien sijainnista ja kasvilistoista. Mantsuria sai arvattavasti nimensä tämän aika laajan istutusalueen mantsurianjalopähkinäpuusta. 

Kirjaan vielä tiedoksi, että kyseisen puun suuren, taimistolla kaivinkoneella nostetun taimen, istutin keväällä 2023, mutta puun kohtaloksi koitui pian istutuksen jälkeen pitkäkestoinen kova pakkanen 10. kesäkuuta vastaisena yönä. Kasvuun lähteneet vihreät lehdet paleltuivat, eikä puu tämän jälkeen enää lähtenyt kasvuun. Onneksi kuitenkin sen suuresta juuripaakusta nousi reipas uusi runko, joka on elinvoimaisena kasvanut kesästä 2023 lähtien. Nyt puu on jo minun mittainen.

Keväällä 2025 viimeistelin Saarnipenkin pitkän itäreunan (kuvassa oikealla) ja toimenpide osoittautui kesän kasvukauden aikana onnistuneeksi, joten aloin katsella arvioiden vastapäätä olevaa Mantsurian länsireunaa. 

Mielessä pyöri samankaltainen ratkaisu pehmentämään turhan jyrkkää ja vähän tylsää kohopenkin reunaa.

Syyskuussa 2025 ryhdyin kanttaamalla muotoilemaan suuren kolmionmuotoisen istutusalueen länsireunaa. Käänsin irrotetut nurmipaakut ylösalaisin ja poistin samalla paakuista selvästi näkyvät rikkaruohot ja niitä riitti. Onneksi voikukat oli helppo nykiä pois, kun nurmitupas oli  kädessä ylösalaisin. Työ oli hidasta, mutta eteni kuitenkin. Kastematoja oli paljon ja ne irroitin hellästi ja laitoin takaisin möyhentämään nurmipaakkuja.

Seuraavaksi levitin nurmipaakkujen päälle pieniksi paloiksi silputtuja tomaatinvarsia ja ja vähän kanankakkaa vauhdittamaan kompostoitumista. Sitten lisäsin biohiiltä, sitä riittää viime syksynä ostetusta suursäkistä. Ai niin, ihan alimmaiseksi ripottelin myös vähän kalkkia, koska en usko kasvualustan saaneen kalkkia ehkä koskaan. Lopuksi levitin pinnalle kasvihuoneen kasvualustat. Muhikoon tehty laajennus kevääseen, jotta silloin voin istuttaa reunaan lisää perennoja. Tosin malttamattomana laitoin jo muutamia kuunliljan ja tarhakurjenpolven jakopaloja tähän kasvamaan. Kevät näyttää, ehtivätkö ne juurtua.

Ajattelin istuttaa tähän omista perennoistani valkoista haltiankukkaa, tarhakurjenpolvia, päivänliljoja, reunakasviksi ehkä kuunliljoja ja jalopähkämöä. Ukkolaukka Purple Sensationin ja hollanninkurjenmiekan sipulit kaivoin maahan nyt syksyllä. Suunnitelma tarkentuu vasta toteutumisvaiheessa.

Leikkasin jo kesällä rivissä olevat norjanangervopensaat muotoon, sillä norjanangervo kasvaa aika suureksi pensaaksi ja tässä kohdassa haluan, että muotoonleikattu vihreä aita tuo takana kasvavat pallohortensiat estradille, samalla pensasaidan ”alapuolella” oleva perennarinne tulee kauniisti esiin. ”Pensasaidalle” on tehty vasta yksi leikkaus, joten habitus varmasti paranee ensi kesänä uudelleen tehdyn muotoilun myötä.

Kesällä 2024 siirretyt vuorenkilvet kukkivat keskellä istutusaluetta toisen rusotuomipihlajan alla ja ne näyttivät sen verran mukavilta toukokuussa, että siirsin tänä kesänä lisää vuorenkilpiä alueen eteläsivulle (kuvan näkymän vasempaan reunaan). Ne saavat tulevaisuudessa verhota kohopenkin reunaa. Vuorenkilpien takana näkyvät päivänliljat kukkivat keltaisena juhannuksen tietämillä.

Tässä kevään kuvassa Mantsurian alue pilkistää takana keskellä.

Keväällä Mantsurian kukinnasta vastaavat vuorenkilpien ohella kaksi rusotuomipihlajaa. Myöhemmin kesällä vuorenkilpien vihreä kasvusto taistelee hyvin rikkaruohoja vastaan ja jää huomaamattomaksi.

Mantsurian eri puolilla kasvaa kolme marjaomenapensasta (kaksi näkyy kuvassa). Ne kukkivat valkoisenaan kesäkuussa. Tosin nämä kesällä 2023 istutetut pensaat eivät ole vielä kukkineet. 

Marjaomenapensaiden jälkeen kukintavuoro on kolmella 'Korea' tarhakotakuusamalla. Yllä kuva on otettu pensaiden istutusvuonna kesällä 2023. Näiden leveäkasvuisten, hieman lamoavien pensaiden kellomaiset kukat avautuvat meillä yleensä heinäkuussa. 

’Black Lace’ mustaselja tuo tummilla kauniinmuotoisilla lehdillään kontrastia ja sen edessä kasvavat jaloangervot ovat kiva kasvikumppanuus. Pallohortensioiden kukinnan alkaessa tämä Mantsurian alue loistaa vahvasti heinäkuun puolelta elokuun loppuun asti. 

Mistä kaikki alkoi?

Laitan tähän vielä ”ennen ja jälkeen” kuvat.

Tässä toukokuussa 2023 otetussa kuvassa työstän paikkaa mantsurianjalopähkinälle.

Muutama päivä myöhemmin kolme puuta on istutettu. Levitin tänne yhden olkipaalin kompostoitumaan. Olkien päälle tuli multaa.

Kesäkuussa 2023 on jo muutamia pensaitakin istutettu, mutta alueen muotoilu on vielä kesken. Tuolla taustalla on kahteen kumpareeseen istutettu metsätammet. Tällä hetkellä niiden välissä on köynnösportti.

Tämä kuvan tilanne näyttää aika ankealta.

Heinäkuu 2025 näyttää jo rehevämmältä. Muotoilin muuten syyskuussa nämä Tiny Wine purppuraheisiangervot. Ne näyttivät muotoonleikattuina aika kivoilta leikatun norjanangervoaidan kanssa.

Vuorenkilpien takana näkyy ’Voodoo Dancer’ tarhapäivänliljan lehtiä.

Pitkään kukkivat pallohortensiat tuovat minulle paljon iloa. Mantsurian alueelle nimensä antaneen mantsurianjalopähkinän lehtiä näkyy kuvan oikeassa reunassa.

Lopuksi vielä kauempaa otettu kuva, Mantsuria näkyy takana. Mainittakoon, että tuijan vasemmalla puolella kukkii 'Early Sensation’ syyshortensiat ja istutin kolme uutta pensasta tänä keväänä tuonne aivan kulmakaarteeseen  kuvan oikeaan reunaan. 

Uskon ja toivon hartaasti, että kokonaisuudessaan tämä Mantsurian alue vielä paranee tulevina vuosina, kun maanpeittäjäperennat verhoavat sen reunat. Aluehan on vasta kolmen vuoden ikäinen.

Puut:

• Mantsurianjalopähkinä julans mandshurica, istutettu 2023
• Punasaarni fraxinus Pennsylvania, istutettu 2021
• Rusotuomipihlaja amelanchier lamarckii (2) istutettu 2023

Pensaat:

• Marjaomenapensas malus toringo var. sarentii (3), istutettu 2023
• Mustaselja ’Black Lace’ sambucus nigra, istutettu 2023
• Norjanangervo ’Grefsheim’ spirea x cinerea (6) istutettu 2023
• Pallohortensia Sweet Annabelle hydrangea arborescens ’NCHA4’ (11), istutettu 2023
• Pensashanhikki ’Tilford Cream’ dasiphora fruticosa (13), istutettu 2023
• Purppuraheisiangervo Tiny Wine physocarpus opulifolius 'SMPOTW'(2), istutettu 2023
• Syyshortensia 'Early Sensation' hydrangea paniculata (3), istutettu 2025
• Rinneangervo
• Tarhakotakuusama ’Korea’ weigela Florida (3), istutettu 2023
• Kääpiövuorimänty pinus mugo 'Pumilio'(6), istutettu 2025

Perennat:

• Kallionauhus
• Kuunliljoja eri lajikkeita
• Tarhakurjenpolvi
• Tarhajaloangervo ’Color Flash’
• Saatua vanhaa päivänliljaa
• Tarhapäivänlilja ’Voodoo Dancer’
• Vuorenkilpiä

Sipulikukat:

• Iiris Tigereye hollanninkurjenmiekka
• Ukkolaukka Purple Sensation

UUSIA JOULURUUSUJA

 

Kiersin tutustumassa Hankkijan ulkomyymälän syysvalikoimaan ja hämmästyin, kun löysin sieltä pieniä suloisia jouluruusun taimia.

Voi olla, että näitä on ollut myynnissä muinakin vuosina jo lokakuussa, mutta minä en ole ennen ns. joulumyyntiä nähnyt.

Tuli heti mieleen, että kokeilen istuttaa jouluruusut vielä puutarhaan. Sääennusteissa on luvassa pilvinen jakso (todennäköisesti ilman pakkasia), joten voisi toiveikkaana ajatella taimien juurtuvan ennen maan jäätymistä.

Nämä kolme pikkuista taimea olivat ilman lajikenimeä, mutta kuten kuvista näkyy, kukat olivat tällaisia kauniin tummia. 

Taimissa oli oikein terhakkaan näköiset juuret, jotka oikaisin ennen istutusta

Jouluruusut päätyivät huvimajan viereen koristeomenapuu ”Royaltyn’ latvuston alle. Tänne siirsin jo aikaisemmin neljä jouluruusua muualta. 

Kasvupaikan voisi kuvitella olevan oikein sopiva jouluruusulle. Istutuksen jälkeen hain pari kottikärryllistä hevoskastanjan suuria lehtiä, joilla ympäröin taimet. Kuivat lehdet asettuivat ilmavasti ja taimet saivat toivottavasti luonnonmukaisen pakkaspeitteen. Saatan hakea myöhemmin jonkun havunoksankin näiden päälle.

Ehkä muistatte että tein tälle huvimajan alueelle vuosi sitten syksyllä ison kunnostuksen. Kuva on otettu 25.6.2025 ja alueelle syksyllä siirretyt kuunliljat kasvavat kauniisti varjoisimmassa paikassa. Ilahduin myös, että pieniin osiin jaetut ja uudelleen sijoitellut tarhakurjenpolvet kukkivat heti ensimmäisenä kesänä näinkin mukavasti. 

Kuvat vähän hämäävät, mutta alue on sen verran iso, että tänne mahtui kurjenpolvien ja kuunliljojen väliin jouluruusuja, jotka toivottavasti keväällä nousevat ja ilahduttavat tulevaisuudessa kukkimalla ennen kuin kuunliljat pääsevät kunnolla kasvuvauhtiin. Kurjenpolven taimia tarvitaan aina muuallakin, joten niistä voi osan siirtää, jos jouluruusut viihtyvät ja alkavat kasvaa kokoa.

Nyt alkuun toivon kuitenkin, että kaikki jouluruusut pysyvät talven hengissä ja lähtevät keväällä kasvuun.

Hyvää viikonloppua!

KUULUMISIA

Meillä oli viime viikon lopulla kolme reipasta pakkasyötä peräkkäin. Pakkaslukemat vaihtelivat -7,5  asteen ja -5,5 asteen välillä yöstä riippuen. Päivällä paistoi aurinko, mutta lämpöasteita oli sen verran vähän, että pukeuduin toppavaatteisiin, kun askaroin verkkoja puille ja jänisten suosimille pensaille. 

Tässä yksi marjaomenapensas on verkkon sisään käärittynä. Takana näkyvä puu on kynäjalava.

Laskin juuri kalenterista, että olen käyttänyt verkkojen laittamiseen tähän mennessä 10 työpäivää ja verkotusurakka on nyt lähes valmis. Muutamalle arboretumin suuremmalle puulle laitan vielä varmuudeksi kanaverkkoa rungon ympärille, jospa se vähentäisi jänisten houkutusta kokeilla hampaita puun kuoreen. 

Aamupäivät olen kyllä varannut Rillan kanssa lenkkeilyyn. Verkkojen kiinnitys rautalangalla pitää tehdä paljain sormin, joten aamun kylmät tunnit on parempi kävellä. Rilla on asiasta aivan samaa mieltä. 

"Ryhmäkarsinoiden" rakentaminen tukipuiden kanssa mm. pensasmustikoille ja atsaleoille on aika hidasta, mutta kannattaa kyllä. 

Välillä päivät ovat kuluneet muissakin tehtävissä, joten kaikkea aikaa ei puutarha ole enää saanut.

Ajatukseni ovat olleet viime viikkoina vähän etäällä blogeista. Mieheni sisar kuoli ja vaikka hän oli sairastanut jo aika pitkään, yllätti kuolema kuitenkin. Hautajaiset olivat kaunis ja lämmin tilaisuus, paljon muistoja yhteisistä hetkistä nousi mieleen. Nämä monet valoisat muistot ovat olleet mukana, kun olen kulkenut metsäpoluilla tai valmistellut puutarhaa talvea varten.

Vielä on yhtä ja toista viimeisteltävää ennen talven tuloa, mutta onneksi lähes kaikki välttämätön on nyt tehty. 

Erilaisista havuista on erityistä iloa näin syksyllä ja tietysti myös talvella. Ruskaan värittyvät lehtipensaat ja vihreät havut ovat kaunis yhdistelmä.

Etualalla on 'Nidiformis' pesäkuusia. Viininpunaisena hehkuu 'Atropurpurea Nana' kääpiöpurppurahappomarjapensaat ja niiden vieressä on kääpiöserbiankuusi 'Nana', jonka takana täältä katsottuna näkyvät 'Blue Swede' sinikatajat.

Tänä keväänä istutin 'Jeddeloh' kanadanhemlokin ja toivon kovasti sen viihtyvän. Olisi kiva päästä seuraamaan tämän itselleni uuden tuttavuuden kasvutapaa. 

Tietojen mukaan se on hidaskasvuinen, siro-okainen ja kasvutavaltaan leveän pallomainen tai linnunpesämäinen. Oksien kärjet nuokkuvat kauniisti. Pitää muistaa suojata tämä kevätauringolta.

Ihan edessä oikealla on nuori lännendouglaskuusi, istutin sen vuonna 2023. Vielä puun habitus ei oikein selvästi tule esiin, mutta ehkä ensi vuonna saan siitä jo parempia kuvia. Vasemmalla näkyy 2024 syksynä istutettu 'Amber Jubilee' heisiangervo. 

Piharingin pesäkuuset ja kartiovalkokuuset ovat koko talven ilona aina pihaan tullessa.

Olen harjoitellut uutta somekanavaa blogin rinnalle. Eli puutarhasta löytyy kuvia Instagramissa nimellä Ryönänhovin puutarha. Blogia en aio hylätä, sillä sinne on edelleen helpompi tallentaa tarkemmin puutarhan projekteja ja kasvien tietoja, mutta ehkä Insta toimii videoiden ja kuvien jakajana sellaisille henkilöille, jota enemmän käyttävät Instagramia. Joudun vielä harjoittelemaan aika tavalla, että opin uusia taitoja mm. videoiden tekemiseen ja kaikkien työkalujen käyttämiseen. Ehkä aivojumppa auttaa osaltaan dementoitumisen ehkäisijänä? 😉

Tässä syysasussa ihana 'Nuuk' grönlanninhanhikki. Tämä on osittain ikivihreä ja pysyy aika matalana. Ihana mätästävä ja varpumainen kasvi maanpeittäjäksi ja vaikkapa havujen kaveriksi samaan ryhmään.

Voikaa hyvin!

RUSKAN SÄVYT PIRISTÄVÄT

 

Piharingin rusokirsikka on värjäytynyt punaiseksi. Koristeomenapuissa on keltaoranssi sävy.

Monen pilvisen päivän jälkeen auringon paiste tuo iloa.

Vanhan kivipengermän päällä on mongolianvaahtera, jolla on oranssi väritys.

Mongolianvaahteralle on tyypillistä, että se voi olla punainen, keltainen tai oranssi. Huvimajan takana on toinen oranssi mongolianvaahtera. 

’Royalty’ purppuraomenapuun viininpunainen sävy on aika mehukas tässä näkymässä. Kauempana taustalla vaahtera on myös värjäytymässä omaan syysasuunsa.

Kiven vieressä on kultatyräkkejä, jotka myös saavat ruskavärityksen.

Pergolan vieressä keltaisena loistavat marjaomenapensaat ja purppuraomenapuu ’Aamurusko’. 

Ihan parin kolmen päivän aikana on tuurenpihlaja alkanut vihdoin vaihtaa vihreät lehtensä oranssiin, on jännittävää nähdä, vieläkö väritys muuttuu punaiseen.

Kauempana oikealla pilvikirsikat muuttuvat kaiken aikaa upeammiksi. 

Etualalla ilahduttavat atsaleat.

Keltaisen metsävaahteran edessä on ihana ’Alfredo’ amerikanheisi. Tämä pensas on kaunis koko kasvukauden. 

Edellisessä kuvassa koivuangervopensaita, punatammi ja takana tuohituomi keltaisena.

Yllä olevassa kuvassa rusokirsikat punaisena ja tässäkin näkyy koivuangervojen kaunista oranssia.

Vasemmassa alakulmassa keltaheisiangervo on keltainen myös syksyllä, sen takana vasemmalla punasaarni on aika heleän keltainen. Keskellä kuvaa pilvikirsikka.

On niin kiva kiertää puutarhassa ja arboretumissa ja seurata, miten värit muuttuvat yhä kauniimmiksi. Toisaalta havujen syvä vihreä tuo myös oman kontrastinsa näkymiin. 

Hyvää viikonloppua!

LOKAKUUN ALKU PUUTARHASSA

 

Japaninpihlaja

Kevätkukkien sipulit ja mukulat ovat nyt kaikki maassa ja alkavat toivoakseni juurtua. Olihan siinä hommaa jälleen, mutta helpotuksen huokaus, että tämän tehtävän voi yliviivata tehdyksi.

Daalioiden juurakoiden nosto on myös hoidettu. Kuvassa näkyy ruukkuja ylösalaisin, sillä niissä kasvoi kesän aikana osa daalioista. Keijunkukat eivät ole pakkasöistä piitanneet ja myös hopeaputous on hyvävoimainen.

Tänä talvena aion yrittää daalian juurakoiden talvetusta hevostallissa. Vanha maakellari on jo muutamaan kertaan todettu liian kosteaksi talvetettaville kasveille. Ei tunnu kivalta kaivaa keväällä kellarista täysin homehtuneita kasveja.

Vien hevostalliin myös verijapaninvaahteran ja ruukkuhortensiat. Katsotaan kuinka käy. Suunnittelimme isännän kanssa ruukuille pienen tilan, jossa voi pitää pakkasvahtia ja lämmitystä, jotta kovilla pakkasilla saadaan lämpö pysymään plussan puolella. 

Ajattelin kokeilla myös suklaakosmosten ja sirokesäkynttilän juurakoiden talvetusta. 

Seuraava iso urakka on jänisverkkojen laitto. Siinä kuluu totisesti aikaa, ensimmäiset verkot askartelin perjantaina. Jänisten superherkut esim. omenapuut ja tuurenpihlajat saavat 150 cm korkeat tiheäsilmäiset jyrsijäverkot. Puut ovat kasvaneet sen verran, ettei yksi 2,5 metrin verkko riitä, joten yhdistin kaksi verkkoa, jotta latvus mahtuu verkon sisään. 

Taaempana näkyvä tuurenpihlaja verkon sisällä on vasta hyvin verkkaeisesti aloittamassa syysväritykseen siirtymistä. 

Pieni punatammi on sitä vastoin muuttunut ihan silmissä kaiken aikaa punaisemmaksi. Myös taustalla näkyvä rusokirsikka on oikein kaunis.

Pilvikirsikkoiden väritys muuttuu myös päivä päivältä hehkuvammaksi. 

Lauantaina päivän ohjelmana oli nuorimman lapsenlapsen 2-vuotissynttärijuhlat. Kiva päivä :). Nyt lähden jatkamaan verkkojen urakointia. Tänään on pilvinen poutapäivä, mutta ensi viikolle on ennustettu sateita. 

Hyvää sunnuntain jatkoa ja alkavaa uutta lokakuun viikkoa!

ENSIMMÄINEN PAKKASYÖ

Ilmassa on haikeutta, sillä pitkäkestoinen kunnon pakkasyö vei loput kesäkukat mennessään. Meillä kasvihuoneen vieressä oleva mittari näytti alimman lämpötilan olleen -3,4 astetta ja vielä aamulla klo 8.00 näytti sama mittari -2,7 asteen lukemaa. 

Olen jo tottunut siihen, että meillä vierailee pakkanen syyskuussa, onneksi nyt olemme jo kuun loppupuolella, joskus pakkanen on vieraillut heti syyskuun alussa. Lähdimme Rillan kanssa kierrokselle klo 9 eli edelleen on nurmikko kuuran peitossa...

... kuten tästäkin näkymästä voi todeta.

Pikkuiset tuoksukärhön kukkaset aamun kylmyydessä.

Järven pinnasta nousee usva.

Pojan perhe oli meillä viikonloppuna ja onneksi poika auttoi laiturin laitossa talviteloille. 

Sea Foam ruusut ja kuurainen peittokurjenpolvi.

Pakkanen taisi viimeistellä ananaskirsikan tältä kaudelta. Viikonloppuna maistelimme kypsiä hedelmiä lastenlasten kanssa ja onneksi eilen keräsin kaikki loput hedelmät sisälle. 

Myös arboretumin nurmi näyttää valkoiselta.

Hanijima kärhöt näyttävät aika hauskoilta.

Rusokirsikka muuttuu kaiken aikaa punaisemmaksi ja pöytäkiven alueen hurmesilkkiheinät ovat toistaneet samaa sävyä.

Lintujen pieni juoma-allas pergolassa saattaa vielä palvella joitain pikkulintuja. Pääskyset lähtivät jo muutama viikko sitten.

Saattaa olla, että en enää tänä syksynä jaa perennoja niin paljon kuin oli vielä sunnitelmissa, mutta onneksi ennustetut aurinkoiset päivät ovat mukavia muihin syystöihin.