Tämän projektin kohdalla on pakko ajatella, että ’lasi on sentään puoliksi täynnä’. Myönteisesti mietittynä on siis nähtävä mieluummin se, mitä on saatu aikaan kuin pyrkimys, mitä ollaan tavoittelemassa.
Koska taistelen montaa alueella aggressiivisesti leviävää lajia vastaan, joudun tarkkailemaan, tepsivätkö tukahduttamiskonstit lainkaan ennen kuin lisään perennoja. Yritän siis tukahduttaa kasvustoja pahvin ja katteen alla ja joissain kohdissa on ollut kangas katteen alla, mutta kankaita en pidä vuotta pidempään, jotta ne saa nykäistyä pois ja käytettyä samalla tavalla jossain toisessa kohdassa. Tänä vuonna olen käyttänyt maatuvaa pahvia, mutta joka paikkaan niitäkään ei riitä.
Yritän päästä puutarhassa eroon nurmikon ja istutusalueiden voikukista, mikä ei tule koskaan onnistumaan. Ainakaan nurmikon osalta. Jos pahoitatte mielenne pörriäisten puolesta, niin yllä olevasta kuvasta voi päätellä, että lähellä on varsin katettu voikukkapöytä läheisellä heinäpellolla, joten halutessaan voikukka-ateriaa, voivat pörriäiset lentää sinne 😊.
Puutarhassa on vaihtoehtoisesti tarjolla monia muita kukkamakuja mettä etsiville.
Yritän arboretumin alueella niittää siimaleikkurilla pois monenkirjavaa tukahduttavaa kasvustoa ja jätän puna-ailakit, poimulehdet, kärsämöt ja orvokit kukkimaan kivenkoloihin. Olen tällä tavoin saanut parin vuoden aikana näitä lajeja lisääntymään. Muuten tässä kasvaisi kaikkea muuta sekalainen kasvusto vyötäröön asti. Viitapihlaja-angervo meinasi lähteä leviämään täällä han villisti, sitä on kasvanut rannassa iän kaiken ja se taitaa kuulua tarkkailtaviin lajeihin.
Vuonna 2021 istutetut 'Fraseri' kevätatsaleat kukkivat ilahduttavasti tänä keväänä, vaikka ovat toki vielä pieniä pensaita.
Revontuliatsalea 'Lilac Lights' osoittautui yllättävän samanväriseksi 'Fraserin' kanssa. Valokuvista ei aina osaa päätellä sävyjä ihan tarkalleen. Nämä kukkivat myös samaan aikaan. Kevätatsaleojen ja revontuliatsaleojen välissä kasvaa kolme puistoatsalea 'Adalminaa', ne kukkivat hieman myöhemmin.
Vaalean vihreä matala pensas on lamoherukkaa. Tämä istutusalue on näyttänyt vuoden vanhana mukavammalta kuin tämän kevään ihan uudet tekeleet.
Tämä kuvan keskellä näkyvä uusi kivien reunustama kohopenki on saanut kuvan ottamisen jälkeen muutaman pensaan lisää. Lisäksi sain ystävälliseltä puutarhakaverilta saavillisen paljasjuurisia tuoksukurjenpolvia, mitkä istutin purppuraomenapuu 'Rixin' ympäristöön. Tähän tulee jatkossa muutakin kasvillisuutta, mutta tarkkailen ensin, alkaako katteen alta nousta esiin kitkettävää.
Muistatte ehkä viime syksyn viimeisen projektin eli arboretumin pohjoisen sivun aidan? Aidan edustan istutusalueeseen olemme käyttäneet aikaa tänä keväänä aika lailla. Isäntä jatkoi kivien asettelua ja saimme korkeuseroa pengerrettyä isoilla kivillä aidan länsipäädyssä. Nyt aita alkaa asettua maisemaan luontevammin. Monivuotisten köynnösten lisäksi istutin aidan eteen kasvattamiani kelloköynnöksiä, jotta ne vehreyttäisivät aitaa ennen monivuotisten vauhtiin pääsyä.
Lisäksi aidan edustalla kasvaa polveillen erilaisia pensaita ja muutama pieni puukin kuten uusimpana sirotuomipihlaja. Tähän sain muokattua sopivan kasvualustan myös 'Charles Joly' jalosyreenille, puistoryreeni 'Ainolalle' ja kaarisyreeni 'Veeralle'.
Viime vuonna arboretumiin ostetut kaksi suviruusua ja yksi 'Tove Jansson' muuttivat myös paremmille asuinsijoille osaksi tätä aidannetta. Kaikkea muutakin löytyy, mutta katsellaan niitä myöhemmin.
Hyvää loppuviikkoa!
Hyvältä näyttää. Teidän tiluksenne ovat niin laajat, ettei niitä hetkessä saa millään reheviksi. Alussa kitkettävää on paljon, mutta myöhemmin tehtyä työtä pääsee kiittelemään vähemmällä ahkeroinnilla. Minusta tuntuu, että puutarhurin osa on tänä päivänä huomattavasti vaikeampi, kuin menneinä aikoina. Tietoa on enemmän, jolloin kaikessa on punnittava ekologiset näkökohdat. Toki ihmiset arvostavat eri asioita, mutta varsin monet omaa puutarhaa laittavat ovat valveutuneita ja vastuuntuntoisia.
VastaaPoistaVoikukkia olen omalta tontilta kitkenyt ja leikannut surutta. Kunnan puolella niitä riittää koko kylän pörriäisille. Puutarhassani on myös paljon muuta tarjolla pörriäisille, joten eivät ole voikukkien varasa. Arboretumisi takana näkyy kokonainen voikukkapelto, josta riittää siementulvaa sinullekin tuleviksi vuosiksi.
Kroppa jäykkänä pienen puutarhani puunaamisesta nostan sinulle hattua monin verroin laajemman alueen koreaksi laittamisesta. Kaikki tuo on vaatinut tunnin jos toisenkin ja vaatii jatkossakin.
Olen huomannut, että puutarhan puolella säännöllinen kitkeminen ja juuririkoista puhdas multa on vähän helpottanut kitkemistä pahimmista vuosista. Arboretumissa on maaperässä pakosta aluksi niin paljon juuririkkaruohoja, että kitkeä kyllä saa. Mutta toivon ennustuksesi toteutuvan ajan kanssa. Sanoit osuvasti tuosta ekologisuudesta, näitä asioita tulee pohdittua paljon. Pyrin niin monessa asiassa kuin mahdollista puntaroimaan valinnat ekologiseen suuntaan. Tällä alueella yritän ottaa ’luontoa haltuun’, jotta saan kiinnostavia kasveja seurattavaksi. Toisaalta vastapainona istutan suuren määrän puita ja kukkivia kasveja, jotta pienet tärkeät eläimet löytävät suojaa ja ruokaa. Olen myös jättänyt lahoavia puita sopiviin paikkoihin, jotta niistäkin riittää pieneliöille suojaa ja sapuskaa.
PoistaTämän tontin hoito on ihan kokopäivätyötä varhaisesta keväästä syksyyn saakka, mutta kaikesta kolotuksesta ja selän jäykkyydestä huolimatta hyvin antoisaa.
Kyllä voikukkia maailmassa riittää vaikka saisi yhden puutarhan niistä vapaaksi joten siksi voi olla huoleton pölyttäjien suhteen. Ja kuten sanottu, tilalle tulee muuta. Hienot kivat ja onnistuneesti aseteltu. Niiden avulla saa helposti aikaa kunnon kohopenkkiä.
VastaaPoistaVoikukat ovat varsin elinvoimaisia ihan joka kivenkolossa ja hietikossa. Eikä puutarhaakaan saa niistä tyhjäksi 😉.
PoistaTiukkaan savimaahan on paras tehdä kohopenkkejä, jos toivoo jonkun kasvavan. Onneksi kiviä riittää raaka-aineeksi.
Voikukkapeltoja näkyy meidänkin mökkipihan pihalta ja kauniita on. Kyllä minäkin yritän niitä kitkeä kykyjeni mukaan ja tilalle yritän myös istuttaa jotain muuta mistä ne pörriäiset pitävät . Tuoksukurjenpolvea minäkin olen istuttanut yhteen rinteeseen satoja ja ovat kyllä kauniita.
VastaaPoistaVoikukkapellot ovat keltaisenaan kauniita, mutta yksittäiset puutarhaan soluttautujat eivät jostain syystä saa samaa ihastusta osakseen 😉. Tuoksukujenpolvi on hyvä ja kaunis maanpeitekasvi, myös tummakurjenpolvi näyttää täällä arboretumin alueella oikein luontevalta ja kauniilta isompana alueena … ja surina on melkoinen sen kukinnoissa.
PoistaVoikukat leviävät kyllä helposti ja vaivattomasti vähän kaikkialle. Minä käyn kesäisin säännöllisesti katkomassa ojanvarressa ja joutomaalla kukkivat voikukat ja se on kyllä auttanut melkoisesti.
VastaaPoistaTodella kauniisti kukkivia atsaleoja ja ihanat värit.
Hyvää ja aurinkoista viikonloppua myös sinulle.
Voikukan siemen lentelee iloisesti pitkiäkin matkoja. Sinähän olet ahkera, epäilemättä toimesi saattaa auttaa. Itselläni on ihan täysi työ oman puutarhan voikukissa ja voikukat ovat aina edellä kisassa :).
PoistaMinustakin tuo atsalean sävy on kaunis, pitää vielä istuttaa jotain toista tuohon sointuvaa vaaleampaa sävyä. Kiitos!
Ihana arboretum-projekti! Kyllä kestää vuosia ennen kuin puut ja pensaat alkavat olla jonkin kokoisia, teillä tuota lääniä on, josta pienet taimet eivät edes näy. Onneksi kaiken voi jo kuvitella!
VastaaPoistaHyvä keino tuo tukahduttaminen ja pikku hiljaa alkaa sitten hoito helpottua. Minäkin käytän tuoksukurjenpolvea uusilla alueilla maan valtaamiseen.
Aikamoinen voikukkabaari tuossa vieressä tosiaan! Hienon näköinen, ihan keltainen pelto.
Arboretum-projekti on kiinnostava ja koukuttava. Hieman erilaista suunnittelua kuin varsinaisen puutarhan puolella, mutta erittäin kiinnostavaa. Olisi vain pitänyt aloittaa pari vuotta aikaisemmin, että edes osa puista olisi jo vähän suurempia. Nyt taimet onneksi tunnistaa puiksi 😉. Toivon tukahduttamisen vähentävän juuririkkaruohoja, jotta voisin laittaa perennojakin enemmän. Pensaiden hoito on hieman helpompaa, vaikka kitkemistä riittääkin. Tuoksukurjenpolvi on tehokas maanpeittäjä!
PoistaKeltainen pelto on kaunis, sitä ei voi kieltää 😊.
Upealle näyttää jo uusi pengerrys. Ei voi kuin ihailla ahkeruutta ja osaamista myös.
VastaaPoistaVoikukkia vastaan taistelu on joka vuotista, ei niitä tahdo saada pois, kun lähitienoolla kasvaa kuten teilläkin. Niitä puskee nurmelle ja joka koloon. Puna-ailakkia löytyy meidänkin pihan reunoilta. Se on kaunis, kunhan ei leviä liikaa.
Hyvä idea tuo pahvikate!
Kiitos, minustakin aidanteen edustalle tehty pengerrys paransi paljon näkymää, ennen sen tekemistä tuntui rinteen muokkaaminen istututuskuntoon paljon haastavammalta.
PoistaVoikukista ei näissä maalaismaisemissa eroon pääse, elämme rinnakkaiseloa, ihan joka kivenkoloseen ne onnistuvat työntymään. Tiedän puna-ainakin leviämistaipumukset, mutta tuolla arboretumin kohdalla ne saavat levitä vapaasti, mielummin ne kuin pujot.
Pahvi ainakin hidastaa ja ehkä vähän rajoittaakin ainakin osaa juuririkkaruohoista.
Housuihini oli takertunut voikukan höytyvä, jonka huomasin vasta sisällä. Ne kyllä löytävät ovelasti paikan vaeltaa keinoja kaihtamatta. Vaikka ihmisen kyydissä. On sinulla jo lasi puoliksi täynnä. Jokainen istuettu puu on enemmän kuin vain mielessä mietitty (minä nyt olen liian kauan jo suunnitellut parin puun istuttamista).
VastaaPoistaVoikukka on selviytymisen mestari.
PoistaKiitos kannustuksestasi, kun arboretumin kasvilistaa katsoo, luulisi, että joka paikka on jo kerroksellisesti vihreä, mutta onneksi nämä puut on sentään jo istutettu. Muutama puu ja pensas on vielä tulossa ensi keväänä, kunhan syksyllä valmistelen taas yhden laajemman istutusalueen kevättä odottamaan.
Tuo pengertäminen ja yleensäkin istutusalueiden nostaminen on ihan hyvä juttu. Paljon olette saaneet tehtyä, mutta isolla alalla tekemistä riittää.
VastaaPoistaPengertäminen ja kohopenkit tuovat monelle kasville elinmahdollisuudet, jos maaperä on raskasta ja savista. Samalla suuret kivet penkkien reunassa miellyttävät omaa silmääni :). Tekeminen ei kyllä lopu, se on varmaa. Kiitos Tuula.
PoistaOn se selvästi jo puoliksi täynnä ja täyttyy koko ajan. Jotkut rikkaruohot ovat ihmeen sitkeitä puskemaan paksunkin pahvikerroksen läpi. Eivät välttämättä vielä samana tai seuraavanakaan vuonna tule, mutta sitten ilmestyvät irvistelemään hiuksiaan repivälle puutarhurille. Voikukka ja vuohenkello ainakin pystyvät odottelemaan täysin peitettynä jopa kolme vuotta, nimim. kokemusta on. Onneksi suurin osa rikkaruohoista tukahtuu jo yhden kesän aikana.
VastaaPoistaHienosti kukkivat atsaleasi! Täällä melkein kaikki taitavat pitää lepovuoden, 'Illusioissakaan' ei ole kuin joitakin yksittäisiä kukkia ja ne ovat kuitenkin yleensä kukkineet valtoimenaan. Epäilen, että viime kesän säät eivät suosineet kukka-aiheiden kehittymistä. Ehkä ensi vuonna sitten kukkivat paremmin.
Mukavaa viikonlopun jatkoa!
Hyvä, että tuotte toivoa projektiin.
PoistaOlen jo löytänyt monta sitkeää sissiä pungertamassa pahvin ohi ja läpi (ehkä rikkoutuneesta pahvin kohdasta), mutta napsin niitä poikki aina ohi mennessäni. Ihan varmasti riittää kitkettävää pitkäksi aikaa. Vuohenkello on yksi pahimmista ja korte samoin.
Toivottavasti sinun Illusia kerää nyt voimia ensi vuoden hurjaan kukintaan.
Kiitos samoin!
Sinulla on mahtavan isosti tilaa pihapiirissä <3. Kauniisti kukkivat atsaleat!
VastaaPoistaTila tuo mahdollisuuksia, mutta hoitaminen vie kyllä aikaa. Mielenkiintoista joka tapauksessa 😊. Atsaleat ovat kauniita!
PoistaOi, miten hyvältä näyttää jo nyt! Kaikki istutetut ovat aina plussan puolella. Tuo kivireunus on erityisen hieno!
VastaaPoistaKommenttisi lämmittää, kiitos Kati!
Poista