Tämän vuoden ihana ruska leimuaa vielä hetken. Värikkäitä lehtiä on jo lennellyt tuulen mukana ja nurmikko on monin paikoin piiloutunut lehtien alle.
Rusokirsikka on ollut ilon tuoja syksyn loistavassa lookissaan. Katson sitä aina keittiön pöydän ääressä istuessani. Puu näkyy myös pihaan ajettaessa, sillä rusokirsikka kasvaa etupihalla piharingissä.
Moni on todennut, että rusokirsikalla on kaksi kukintaa; kevään hennon vaaleanpunainen pilvi ja tämä syksyn loistava punainen.
Oma rusokirsikkani on selvinnyt kaksi talvea täällä II -vyöhykkeellä Etelä-Savossa. Valitsin tälle paikan, missä suuri osa pohjoistuulista jää suurien kuusien ja maakellarin taakse. Pihapiiriä kiertävä korkea ja leveä syreeniaita varmaankin vie pahimman terän pohjoistuulista, vaikka syreenit olisivat lehdettömiä.
Kun puutarhan toiselle puolelle kierretään vanhojen tammien alta, näkyy toinen kauniin värinen puu nimittäin rusotuomipihlaja.
Rusotuomipihlaja on vielä pitänyt kiinni lehdistään, kun sirotuomipihlajat puolestaan ovat jo lähes lehdettömiä. Yllä kuvassa näkyy enemmän rusotuomipihlajan lehtien alapuolen oranssia.
Tässä kuvassa toinen katselusuunta. Rusotuomipihlajan lehdissä on hauskaa kaksivärisyyttä, en muista oliko viime vuonna samalla tavalla?
Oikeassa reunassa näkyy rusotuomipihlajan lehtiä ja rannassa loistaa aronia.
Pensasmustikat ovat olleet jo kauan punaisia ja onneksi ovat vieläkin. Takana näkyvät pilvikirsikat ilahduttavat varmasti väriloistollaan tulevina vuosina, kunhan vielä kasvavat.
Tämä mummi näkee onneksi taas huomenna pienen iloisen ja niin rakkaan lapsenlapsen ja päästään leikkimään. Luultavasti Niklas muistaa taas hyvin tämän vanhan talon portaikon ja konttaa sinne heti, jos silmä välttää. Porrastreeni on ilmeisesti aloitettava jo ennen kuin kävelemään oppii. Taisimme jossain vaiheessa hävittää portin omien lasten jäljiltä, ei olisi kannattanut.
Ennusteen mukaan luvassa on sadepäiviä, mutta hyvää viikonloppua kaikille joka tapauksessa!
Puutarhasi on todella kaunis syysasussaankin. Ihastuttaa myös ajattomuus, kun maisema koostuu puista, pensaista ja muutamista vanhoista rakennuksista. Voin silmissäni nähdä hienon ladyn kulkevan kohti rantaa pitkässä puvussaan kori käsivarrellaan.
VastaaPoistaRusokirsikka tarjoaa tosiaan kahdesti kaunista katseltavaa. Meillä on kylän torin laidalla kaksi jo isoksi kasvanutta rusokirsikkaa. Vielä hetken palavat punaisina, kunnes lehdet putoavat.
Mikähän niissä portaissa pikkulapsia viehättää? Oma poika tuli kerran pää edellä edellisen kotimme portaat alas. Onneksi mitään vakavampaa ei sattunut, mutta seuraavana päivänä oli uusi portti paikalla.
Viikonlopuksi on tännekin luvattu sadetta. Itse asiassa taivas näyttää jo nyt siltä, että pian jotain tulee alas. Hyvää viikonloppua sinulle, varsinkin pienen Niklaksen kanssa!
Hyvin sanoit tuosta ajattomuudesta, kuvaava termi ja hyvä pyrkimys. Mieheni isovanhempien ollessa nuoripari kulki rantaan hiekkatie, koska rannassa kulki yleinen kärrytie ja hevosilla tultiin myös sitä kautta pihapiiriin. Tuolloin työväkeä oli paljon ja pikkupiiat haravoivat ahkerasti hiekkatietä, ettei se heinittynyt. Silloin taisivat naisten hameenhelmat viistää maata ainakin vanhojen kuvien mukaan ja korit olivat usein käsivarrella :).
PoistaKaikki pienet lapset taitavat olla ihastuneita portaisiin. Hurja juttu tulla portaat pää edellä, olisi voinut sattua pahastikin - onneksi ei sattunut. Ihme ja kumma, ettei pahempaa ole sattunut meidänkään lapsille, vaikka myöhemmin kasvettuaan vauhti oli melkoista ja portaita mentiin myös kiireellä.
Harmittaa, että mieheni aikoinaan tekemä hyvä portti on varmaan poltettu leivinuunissa muka tarpeettomana, jollei sitten annettu jollekin lapsiperheelle. Viimeksi oli pakko tehdä ruoat loppuun Niklas kainalossa, sillä virnistys kasvoillaan poika oli heti karkaamassa portaikkoon, kun mummi yritti keskittyä muuhun :-D.
Aivan ihanaa on taas nähdä, tuntuu, että joka viikko tenava oppii uutta, niinkuin pitääkin.
Ihanat puut! Sinä olet istuttanut rusokirsikan aivan kuten Päivänpesän Katjan blogissakin ihastelin, mahdollisimman näkyvälle paikalle. Ja niin, että ikkunastakin näkyy. Se on tosi viisasta. Omani ei kasva niin, että sisältä näkisi, mutta ulkona se on kyllä varsin näkyvästi niin, että osuu silmään, kun pihalla liikkuu, vaikka ei ihan kulkuväylän vieressä ole.
VastaaPoistaJärvimaisema on todella kaunis syksylläkin. Ihana lukea kommentistasi tuosta vanhasta hiekkakäytävästä. Samoin äitini muisteleen lapsuuden kesiä isovanhempiensa kesähuvilalla, hiekkakäytävä rantaan piti haravoida päivittäin ja jos tuli vieraita, ja se oli juuri tietenkin haravoitu, eivät lapset saaneet siinä juosta vaan piti kulkea käytävän vieressä nurmella. Nurmikot eivät tietty olleet niin lyhyiksi leikattuja/niitettyjä kuin nykyään.
Ihanaa viikonloppua lapsenlapsen kanssa! Kumma juttu, kun se kielletty reitti aina kiinnostaa eniten. Itse suorastaan muistan hyvin, kuinka aina pyrin kattotikkaita pitkin katolle. Ja nykyisin en mene katolle suin surminkaan.
Onneksi tuo kasvuolosuhteiltaan sopiva paikka rusokirsikalle on juuri oikein näkyvä paikka :). Kerrankin sattui sopivasti. Varmaan juuri noin toimittiin täälläkin, kuin äitisi kertoman mukaan siellä lapsuuden kesähuvilalla. Aika ja tavat olivat hieman erilaiset kuin nyt. Noista vanhoista ajoista suorastaan hinkuaa tietoja ja ajankuvaa. Olen yrittänyt lukea kaiken mahdollisen.
PoistaOi, minäkään en enää millään haluaisi kiivetä katolle, jotenkin vanhemmiten on kehittynyt järkyttävä korkean paikan kammo. Lapsilla on varmasti uuden kokemuksen houkutus niin kutkuttava ja varsinkin kielletty :). Tämä nuori miehenalku on myös selvä hortonomi, sillä äidin kukat lattialla ovat ihan huippukiinnostavia, poika on heti multaa kauhomassa, jos vain ehtii.
Kaunista värihehkua puissa ja aroniapensaassa.
VastaaPoistaMukavaa viikonloppua. 😊🍃🌿🍃
Kiitos Kruunuvuokko, samoin sinulle!
PoistaKaunista on ruska sielläkin:) Täällä alkaa olla puut paljaina, mitä vielä syreenit sinnittelee ja lehdetkin ovat vielä ihan vihreitä pääosin.
VastaaPoistaLehtiä tippuu kaiken aikaa, joten kohta ruska on vain muisto, mitä voi katsella kuvia selaamalla.
PoistaKaunista ruskaa ja tuollainen rusokirsikka voisi sopia meidänkin pihalle.
VastaaPoistaMukavia porraskiipeilyharjoituksia sinne!
Varmasti rusokirsikka viihtyisi teidän eteläisellä vyöhykkeellä. Pidän puun kauniista muodosta ja lehdistä myös kesän vihreään aikaan. Harmi vain, että nyt on ollut vaikeus hankkia rusokirsikan taimia, ovat monesta paikasta loppuunmyytyjä, eikä tilauksia ole voinut tehdä.
PoistaIhanaa värien hehkua!
VastaaPoistaEikö vain, luonnon oma taidenäyttely.
PoistaHienoa värien räiskyntää. Porrastreenit tosiaan aloitetaan, jos kontata osaa. Sitten niitä jatketaan pitkään.
VastaaPoistaTämän värimaailman joutuu pian hyvästelemään, sillä lehtiä tippuu kovaa vauhtia.
PoistaLapset ovat onneksi hyvin itseohjautuvia treeniohjelmissaan, eivätkä väsy harjoitteluun :).
On ihanaa värien ilottelua!
VastaaPoistaItsellä jäi puutarhan värit vielä vähiin, kun kaikki on pieniä vielä, mutta ympäröivä taimikko oli kauniin keltaisen oranssi! Sitten tulikin vähän napakampi tuulinen päivä ja melkein kaikki lehdet lähtivät. Lyhyeksi jäi ihastelu, mutta se oli ihanaa sen hetken ajan 😊
Onneksi taimet kasvavat ja tulevaisuudessa näet varmasti kaunista ruskaa. Nyt täälläkin tuulee siihen malliin, että kohta ovat puut aika lehdettömiä.
PoistaKomeaa ruskaa. Metsäkin antaa varmasti hyvän suojan pahimmilta tuulilta. Hauskaa ja antoisaa viikonloppua pienen kanssa!
VastaaPoistaNyt tuuli lennättelee lehtiä, onneksi tuli ikuistettua ruskan värejä, voi palata kuviin, kun ulkona ei ole enää katottavaa.
PoistaKiitos, oli ihana saada pienen ilopillerin piristysruiske.
Olipa kiva nähdä kuvia rusokirsikastasi sillä olen joskus miettinyt omani kasvutapaa onko tyypillinen rusokirsikalle ja näköjään on, tekee pitkiä versoja suoraan ylöspäin. Puutarhan värit ovat hienoja myös syksyllä. Mukavia hetkiä Niklaksen kanssa, portaat ovat lapsille ikuinen magneetti :)
VastaaPoistaRusokirsikalla on luullakseni juuri tällainen sille tyypillinen kasvutapa? Ja se on persoonallisuudessaan aika viehättävä. Nyt täytyy alkaa luopua kauniista värikkäästä puutarhasta, siihen malliin tuuli ja sade riepottava lehtiä lentämään.
PoistaNäin taitaa olla; portaat ovat magneetti. Niklaksen kanssa yhteiset hetket ovat todellakin mukavia :).
Upeat ruskavärit! Rusokirsikallasi on todella hyvä sijainti näkösällä paikalla. Parhaimmat ruskapuut kannattaakin sijoittaa keskeisille paikoille, joista ne näkee sekä sisältä että ulkoa. Niin niistä on maksimaalinen ilo. Rusokirsikalla on vielä näyttävä keväinen kukintakin.
VastaaPoistaJokin niissä portaissa houkuttelee lapsia ihan erityisesti. Meillä ei ole portaita mutta kummassakin mummolassa on ja siinäpä sitä onkin ollut vahtimista etteivät lapset mene kiipeilemään. Nyt ovat onneksi jo sen verran isompia etteivät portaat enää ole niin houkuttelevia, että sinne tarvitsisi olla koko ajan pyrkimässä. Sen sijaan toisen mummolan pihavaahtera houkutteli kuopuksen pieneen oravaleikkiin :D Teillä oli varmasti vauhdikas ja oikein mukava viikonloppu pikkumiehen kanssa. Mukavaa alkavaa viikkoa myös!
Onneksi tulin istuttaneeksi rusokirsikan juuri tuolle paikalle, vaikka etsin sitä kasvuolosuhteiltaan mahdollisimman varmaa paikkaa.
PoistaPorrasharjoittelu on varmasti kutkuttavaa ja vähän erilaista, ylemmäskin pääsee. Riemullinen on myös ilme, kun pikkumies saa itsensä punnerrettua sohvalle ja katsoo sieltä suu ylpeänä virneessä.
On ehdottomasti aina riemastuttavaa tavata ja viettää yhteistä aikaa :).
Rusokirsikka on kyllä upea puu!
VastaaPoistaEikö olekin!
PoistaOi miten kauniita kuvia ruskasta. Punainen on teillä näköjään valttia.
VastaaPoistaAika lasten lapsien kanssa on yhtä ihanuutta ja myös väsyttävää 🤗😁
Punainen korostuu, jos on myös vihreää, keltaista ja oranssia. Kaikkea tarvitaan, mutta punainen on kyllä hieno ruskasävy.
PoistaJuu, niin ihanaa, mutta kyllä huomaa, että tarvitaan herpaantumatonta silmälläpitoa tässä vaiheessa, kun eteneminen sujuu nopeasti, mutta tolkkua ei vielä ole vaaroihin. Tulee välillä miettineeksi, miten ihmeessä hoidin kolme lasta, joista vanhin oli kolme ja tein siinä ohessa kaikki kotityöt ja tosi usein myös ruokin työmiehiä maatalouden kiireaikoina.