RUSOPAJUANGERVOJEN UUSI TEHTÄVÄ

 

"Jos et voi poistaa, niin ota hyödyksi". Vai miten tuo vanha sanonta menikään? Puutarhassamme on pensaita, jotka ovat kasvaneet siellä jo ennen anoppini aikaa eli ennen 1950-lukua. Yksi näistä on tontin itäreunan rusopajuangervo. Tai pitäisi varmaan puhua pensastosta, sillä rusopajuangervot täyttävät laajan alueen. 

Pensaan alkukesän lehtien sävy on kivan heleänvihreä ja kukatkin ovat ihan kauniit läheltä katsottaessa, mutta jos puskia on satamäärin, niin vaikutelmasta tulee mielestäni varsinkin kukinnan jälkeen hyvin sotkuinen. Mietin pitkään pensaiden hävitystä, mutta se olisi ollut lähes mahdoton tehtävä, joten päätin kokeilla pensaston muotoonleikkausta. 

Taisin aloittaa ensimmäisen koeleikkauksen loppukesän 2024 aikana. Viime vuonna leikkasin pensasaidan kahteen kertaan, tänä vuonna olen ehtinyt vain yhteen leikkaukseen.  Kuvan ottopaikan kohdalla pensasto jatkuu vielä selkäni takana, mutta sitä osaa olen leikannut vasta tänä vuonna. Koska pensaita kasvaa sielläkin, ajattelin jatkaa "aitaa" lähes rannan puuliiteriin saakka.

Muotoonleikattu pensasaita toimii hoidetun puutarhan rajana ja on rauhallinen tausta "Ruusupuiston" vapaalle pensasaidanteelle, jossa kasvaa puistosyreenejä, jalosyreenejä ja pensasruusuja. Kuvan keskellä näkyy tuurenpihlaja, joka on mainitun pensasaidanteen toinen pääty, toisessa päädyssä kuvan ulkopuolella on paratiisiomenapuu 'Dolgo'.

Taustalla pilkottaa muotoonleikattu aita ja sen edustalla on vapaan aidanteen pensaita. Tästä kuvasta voi vain aavistaa, että sateenvarjojalavan takana kauempana etenee sama rusopajuangervoista tehty pensasaita.

Pensasaitaa ei saa mitenkään kokonaan kuvattua, koska puutarhan puolella on kasviryhmiä sitä peittämässä. Tätä kuvaa ottaessa silmin saattoi nähdä kaukana itärajalla kulkevan rusopajuangervoista leikatun aidan ja osa siitä jää vielä kuvan ulkopuolelle.

Leikatun aidan takana (puutarhasta katsottuna) on koivikossa vapaasti kasvavia rusopajuangervoja, mutta mielestäni näkymä rauhoittui, kun sain istutettujen kukkivien pensaiden ja kukkapuiden taustalle jäsentynyttä muotoa. Haluan myös pitää rusopajuangervojen aseman aloillaan, etteivät ne vyöry puutarhan puolelle vaan pysähtyvät aidan asemiin.

Voin kyllä paljastaa, että koko matkalta aidan leikkaaminen on hikistä hommaa, varsinkin, kun joutuu tarpomaan selkä koivikkoon pensasryteikön keskellä ja puskat ulottuvat kainaloihin asti.  Mitäpä ei puutarhaharrastaja tekisi, kun on hinku tehdä omassa puutarhassa kiinnostavia asioita?

HAVAINTOJA AAMUN KIERROKSELLA

 

Tervehdys teille taas tauon jälkeen. Olen keskittynyt niin paljon puutarhassa tekemiseen ja kokemiseen, että tietokonehommat ovat jääneet vähäiseksi. Toivon voivani välittää näiden aamun kuvien myötä jotain siitä ilosta, mitä puutarhan jatkuvasti muuttuvat näkymät tuovat tullessaan. 

Väriminttu 'Beauty of Cobham' on todella yllättänyt minut positiivisesti. Ajatella, että istutin vasta viime vuonna 2025 pienen pienet perennan alut tänne arboretumin perennakolmioon ja jo tämän kesän aikana tästä kukkivasta perennasta on ollut iloa sekä minulle että pölyttäjille.

Tämä söpöläinen on köynnöskaaressa kasvava 'Etoile Violette' tai kaverinsa 'Jackmannii', Ne ovat kietoutuneet toisiinsa, kuvasta ei ole aina helppo laskea terälehtiä.

Samasta kohdasta, mutta eri suunnasta näkyy paremmin oikealla 'Etoile Violetten' kukkia ja vasemmalla loistokärhö Samaritan Jo.

Kaikki eivät innostu ollenkaan helminukkajäkkärästä, mutta minä tykkään siitä kovasti osana tätä Sydänpenkin perennaryhmää.

Varjolehdon uudelle istutusalueelle laitoin kasvamaan myös Annabelle pallohorteisioita ja voi, tämä pikkuinen on avannut kukkansa. Taustalla voitte nähdä (?), kuinka ihanasti helminukkajäkkärät loistavat.

Ehkä tästä kuvasta näkee hieman paremmin. Vasemmassa kulmassa olevat pallohortensiat ovat kasvaneet alueella jo vuodesta 2020 ja niiden kukinta on kohta parhaimmillaan. 

Tämä toukokuussa istutettu puoli on vielä kasveiltaan harva, mutta elokuun puolen välin jälkeen lisään sinne omien perennojen jakopaloja. Istutin tämän kivipolun viereen timanttikastikan taimia, odotan mielenkiinnolla parempaa tutustumista tämän koristeheinän kanssa. 

Keskellä kuvaa näkyy hennosti 'Album' virginiantädykeen kohta aukeavia kukintoja. Näitä jaoin keväällä omasta puutarhastani ja taidan vielä elokuun lopulla jakaa muutaman lisääkin ja täyttää tyhjiä paikkoja, uskon niiden sopivan hienosti koristeheinien kanssa.

Vaikka toukokuun laajennusosa on vasta tekeytymässä, niin tykkään tästä jo. Tai ainakin tykkään siitä mielikuvasta, johon pyrin. 

Teen "Varjolehdon" kasveista koosteen talven aikana. On joka tapauksessa ollut mukavaa, että monien puutarhavieraiden kanssa on syntynyt paljon keskustelua tästäkin puutarhan alueesta.

Rilla tykkää kovasti loikoilla terijoensalavan muistokiven päällä, minäkin istun siinä usein. Rilla lähettää sinulle pienen suukon.

'Rozanne' jalokurjenpolvi kukkii ihan hurjasti huvimajan vieressä, tämä on niin kaunis ja kukinta-aika on todella pitkä.

Ihanaa kesän jatkoa sinulle! Ehkä jonkun teistä tapaan vielä täällä puutarhakierroksella? 

PIENIÄ VAALEITA ILON TUOJIA

 

Puutarhan tapahtumien raportointi on ollut hidasta, mutta nyt sade katkaisi taas kitkemisen. Heinäkuun toisena päivänä meillä satoi pitkän kuivan ja lämpimän jakson jälkeen 23 mm. Se oli alku lähes päivittäin toistuville (useille) sadekuuroille. Sade tekee kyllä puutarhalle hyvää, mutta kitkeminen ei oikein edisty toivotulla tavalla.

Rilla esittelee itseään ja kallion takana olevaa kohdetta.

Tällä hetkellä kallion vieressä kukkii ihastuttavasti matala valkomaksaruoho. Olen tosi iloinen, että nämä siirtämäni mättäät kotiutuivat hyvin. Ehkä muistatte, että löysin valkomaksaruohoa pihapiirin vanhalta alueelta korkean kallion laelta.

Valkomaksaruohon takana näkyvät valkoiset sirot kukinnot kuuluvat haltiankukalle.

Tämä kuva on otettu 14.kesäkuuta ja haltiankukat kukkivat jo silloin. Kukkiva köynnös on tarha-alppikärhö 'Lemon Beauty'. Sen istutin vuonna 2023.

Haltiankukan lajiketta en tiedä, ostin taimen alunperin keittiöpuutarhan kulmaan mongolianvaahteran lähelle vuonna 2019. Sittemmin siitä on saanut mukavia jakopaloja eri paikkoihin. 

Haltiankukat ovat oman kokemukseni mukaan kestäviä ja pitkään kukkivia perennoja, kukinnan jälkeen sirot kukinnot on helppo siistiä ja lehtiruusuke on kaunis loppukesän ajan. 

Toinen kevyt valkoinen kukkija on pensas. Lamopensasangervoja minulla on "Ruusupuiston" alueella reunuskasvina. Tämän matalaksi jäävän pensaan kukinta osuu yleensä kesäkuun loppupuolelta heinäkuun puolen välin paikkeille. 

Lamopensasangervon ja takana näkyvän tarhakurtturuusu 'Sävelen' välissä on vuosia sitten simenestä kasvattamiani loistosalvioita.

Katsotaan vielä kauempaa toisesta suunnasta lamopensasangervojen reunustamaan istutusta, se näkyy kuvan keskellä. 

Nämä vaaleat kukat kuuluvat täpläpipo 'Mysticalle'. Esikasvatin taimet siemenestä keväällä 2025.

Laitoin viime vuonna Mystican taimia kasvamaan huvimajan lähellä olevaan perennapenkkiin. Kukkavanat nousevat noin 70 cm mittaan ja houkuttavat perhosia ja kimalaisia meden keräämiseen.

Tarhakellokärhö 'Aljonushkan' kukkiin verrattuna huomaa, että Mystican kukat ovat pieniä ja siroja. 

Toivon hartaasti täpläpipoille kestävyyttä. Saisivat levitä, mutta edellisessä kasvatuspaikassa taimet taantuivat muutamassa vuodessa ja kukinta hiipui. Katsotaan, miten nyt käy.

Ikkunasta katsoessa sade jatkuu yhä, mittarin lukema on vain 11,9 astetta. 

Hyvää viikkoa teille!