TALVEN TUNTUA

Tällä viikolla satoi noin 15 cm lunta, joka säilynyt ainakin tähän päivään sakka. Ensi viikolle on ennustettu vesisateita, mutta itse toivoisin pienen lumipeitteen säilyvän, koska se valaisee mukavasti. Tämä määrä on kuitenkin tässä vaiheessa ihan sopiva.

Kävelen Rillan kanssa metsässä joka päivä ja tämä lumi ei vielä estä liikkumista.

Keskiviikon myrsky vaikutti meillä sen verran, että metsästä kaatui jonkun verran puita. Sähköt olivat poikki noin 5 h kahdessa pätkässä illan aikana. Selvisimme siis tästä myrskystä aika vähällä.

Kuvasta ei näy kovin selvästi, että järvi lainehti aamulla ennen kävelyretkeä. Jotenkin se näytti hassulta, kun lunta on kuitenkin jonkun verran. 

Todennäköisesti ei kulu kauan kun järven pinta on jään peitossa.

Lumisade alkoi keskiviikkona iltapäivällä ja jatkui torstaihin asti. Lumi kuorrutti kaikki puut ja pensaat torstai aamuna, mutta kävin ravistelemassa sellaiset oksat, jotka näyttivät olevan liian raskaan lumitaakan alla. Ei tosin mennyt kauan, kun tuuli puhalteli lunta vähäisemmäksi oksilta.

Olen laittanut jonkun verran valoja pihapiiriin, koska täällä on niin pimeää ilman katuvaloja.

Marraskuinen laiskuus on vallannut minut. Yritän saada itseni patistettua vielä hakemaan metsästä tarpeita pieniin havuaskarteluihin. Tänään sovitin kynttelikköjä lasiverannalle.

Marraskuu on ollut monen muun vuoden tapaan hieman raskas ja olen ollut suorastaan talviunilla äänikirjojen parissa. Rilla saa onneksi lenkille pari kertaa päivässä, joten liikuntaa tulee kävelylenkeillä pari tuntia päivässä. Lentopalloa pelaan kolmena iltana viikossa, sekin auttaa.

Rilla on ollut käsittämättömän energinen ja jaksaa metsässä leikkiä ihan lapsen tavoin. Piiloon pääsy on melkein mahdotonta, sillä koiralla tuntuu olevan silmät selässä kaiken aikaan. Välillä onnistun, mutta etsintä päättyy hyvin nopeasti suureen voitonriemuun Rillan osalta ja minä saan tehdä töitä, että pääsen pystyyn villin koiran riemuitessa löydöstään. Rillassa on selvästi ainesta etsintätehtäviin.

Yritän taas reipastua kommentoimaan teidän blogikavereiden mukavia kirjoituksia, en ole ollut blogien parissa kuin hyvin harvakseltaan. Kohta alkaa joulukuu ja ehkä pääsen taas leivonnaisten ja muiden jouluvalmistelujen pariin. 

Mittari näyttää nyt illalla -11,2 asteen pakkasta kasvihuoneen vieressä, joten voidaan puhua ihan kunnon marraskuisesta pakkasesta. 

Olen sentään jo yhden siementilauksen saanut aikaan, joten ehkä pieni kevään siemen on jo mielessä itämässä. Ainakin puutarhan suhteen on ollut suunnitelmia tulevan kesän varalle. 

Toivon teille kaikille levollista mieltä - kohta alkaa jo joulukuu. 

KATSAUS HUVIMAJAN YMPÄRISTÖÖN

Palataan hetkeksi elo-syyskuun taitteeseen ja talletan puutarhapäiväkirjaani yhden puutarha-alueen kunnostustyön. Toivottavasti tämä kooste voisi joltain osin kiinnostaa sinuakin. Luopuminen ei ole helppoa, mutta joskus on jostain luovuttava, että saa uutta tilalle.

On jo kulunut yli 10 vuotta siitä, kun viimeksi tein perusteellisen kunnostustyön huvimajan pohjoispuolen perenna-alueelle. Tänä aikana purppuraomenapuu ’Royalty’ on levittänyt oksiaan penkin ylle siinä määrin, että alueesta on suurelta osin muodostunut varjon ja puolivarjon penkki. 

Olen aikoinaan istuttanut alueelle mm. syysleimukukkia, jaloangervoja, lehtosinilatvoja ja tarhakurjenpolvia. Itsekseen sinne on levittäytynyt lehtoakileijojen armeija. 

Tästä kuvakulmasta näkyy paremmin, kuinka 'Royalty' ojentaa oksansa perenna-alueen ylle. Juuri puun oksien alla on kaikkein varjoisin alue. Tykkään ihan hurjasti Royaltyn kukinnasta ja lehdistön sävystä koko kasvukauden. Olen iloinen, että istutin puun huvimajan valmistumisen jälkeen noin 25 vuotta sitten.

Tämä varjoisin alue Royaltyn alla on jo pitkään ollut hieman sekavan näköinen ja kaipasin siihen ryhtiä suurista lehtiperennoista. Tuleva kesä näyttää paremmin auttoivatko tekemäni toimenpiteet, vai kaivataanko vielä muutoksia. Tässä on siis kasvanut villisti ja vapaasti itsekseen leviävät lehtoakileijat ja poistin niitä kunnostustyön tiimellyksessä melkoisen määrän. Kuten tiedätte, ihan varmasti niitä kasvaa myös jatkossa, koska se kuuluu lehtoakileijan tapoihin. 

Sain vuosia sitten istuttamistani tarhakurjenpolvista paljon jakopaloja ja laitoin nyt ne kaikki kasvamaan tälle alueelle. Mahdollisesti siirrän osan niistä ensi vuonna uusiin paikkoihin ja laitan reunakasviksi esim. tarhavarjohiippoja, mutta tässä vaiheessa oli näppärää käyttää vapautunut tyhjä multatila jakopalataimilla.

Penkin aurinkoisessa pohjoisreunassa kasvaa mm. lehtoängelmiä, ne jäivät edelleen paikoilleen ja saavat ilahduttaa kesäkuun hattaramaisella kukinnalla. 

Myös heinäkuussa kukkivat valkoinen palavarakkaus ja ranskantulikukka jäivät paikoilleen. Molemmat sopivat hyvin tälle alueelle. Köynnöstuessa tällä nurkalla kasvaa kärhö Madame Julia Correvon.

Olen joskus istuttanut sinisen tähkätädykkeen huvimajan toiselle puolelle, mutta se elää omaa elämäänsä melko villisti ja on nyt asettunut tähän kohtaan. Sen valtauspyrkimyksiä joutuu rajoittamaan, mutta on se aika kaunis.

Kuvan vasemmassa reunassa näkyvät heinäkuussa kukinnan aloittavat 'Bambini Desire' syysleimut. Myös ne jäivät paikoilleen.

Alueen länsireunassa kasvaa yli 25 vuotta sitten istutettu 'Grandiflora' syyshortensia (Royaltyn vieressä vasemmalla). Jouduin leikkaamaan siitä keväällä paljon kuivia oksia, siksi se näyttää kuvassa aika pieneltä.

Tästä kuvasta näkyy oikein tarkasti katsoessa syyshortensian vieressä kasvavan syyskimikki ’Brunetten’ yksi kukkavarsi vasemmalla puolella. Pitää ensi keväänä katsoa, saisinko Bruneten kaivettua hieman parempaan tilaan. Nyt se on suureksi kasvaneena jo liikaa syyshortensian alla. Nämäkin kuvan syysleimut jäivät perenna-alueen aurinkoiseen pohjoisreunaan, ne ottavat kukintavuoron lehtoängelmien jälkeen.

Kunnostusvaiheessa poistin ensin perennat. Kun kunnostin kasvualustan, lisäsin noin 30 cm syvyyteen sekä hienojakoista biohiiltä, kanankakkaa että biohiilikompostia. Aikoinaan olen kuskannut tähän vanhaan perennapenkkiin melkoisesti palanutta hevosenlantaa, joten kasvualusta on mukavan humuspitoista. Viimeiset 10 vuotta penkki on ollut lähes omillaan. Toki silppuan perennojen kuihtuneet varret keväällä mullan pintaan ja siihen päälle olen välillä lisännyt ripauksen multaa sekä esteettisistä syistä että kompostoitumista vauhdittamaan. 

Nyt istutusmultaa tuli penkin pintaan hyvä uusi kerros, onneksi keväällä tilattua multaa oli vielä kasassa jäljellä. Eloperäinen aines saa parantaa kasvualustaa, mutta nyt syksyllä oli parempi istuttaa perennojen jakopalat hieman vähäravinteisempaan multaan.

Keskelle varjoisinta kohtaa siirsin kuunliljoja. Sain tästä suureksi kasvaneesta 'Elegans' komeasinikuunlilja mättäästä hyvät jakopalat 'Royaltyn' alle. Tämä ei ollut ainoa kuunlilja, josta pilkoin osia.

Tässä muutostyön jälkeen näkyvät hieman nuupallaan olevat perennat. Kuvan vasemmassa kulmassa näkyy köynnöshortensia maanpeitekasvina. Köynnöshortensia on levittäytynyt laajasti huvimajan pohjoispuolelle. Se kukkii ihanasti osin maata peittäessään ja osin huvimajan seinällä, mutta sen juuristo ei ole tämän perenna-alueen mullassa, vaikka kuvasta saa sen käsityksen.

Himalajanjalkalehden 'Podophyllum hexandrum’ kaksi taimea ostin Hankkijalta. Heillä oli myynnissä Särkän Perennataimiston kasvattamia taimia. Tämän perennan haluan oppia tuntemaan paremmin ja toivottavasti se olisi kiva tuossa terassin ja huvimajan kulmassa (taimet eivät oikein näy tässä kuvakulmassa). Himalajanjalkalehti pitäisi Särkän taimilapun mukaan kasvaa noin 40 cm korkeaksi, toisissa lähteissä korkeudeksi mainittiin 50-60 cm. Aika näyttää saanko sen viihtymään. Kukinta-ajaksi mainitaan touko-kesäkuu ja kukkien väri on hennon vaaleanpunainen. Tietoja etsiessäni löysin myös maininnan, että kukat ovat valkoisia, mutta ehkä tämä Särkän perennataimiston kasvatti on vaaleanpunainen kukiltaan. 

Eri lähteissä mainitaan myös, että himalajanjalkalehti on "varjoisten ja puolivarjoisten metsäpuutarhojen erikoisuus. Sillä on suuret kolmihalkoiset punaruskeatäpläiset lehdet. Keskikesällä muodostuvat koristeelliset punaiset hedelmät." Kasvualustan tulee olla syvämultainen, ravinteikas ja kostea - kasvi ei kuitenkaan siedä talvimärkyyttä. 

Iso muutos huvimajan terassialueen aurinkoiselle puolelle

Usean vuoden pohdinnan jälkeen päätin poistaa kuvan etualalla osittain näkyvän rohtokatajan. Olen jo maininnut aikaisemmin, että rohtokataja kasvoi kauniisti yli 10 vuotta, mutta viimeisten vuosien aikana se on ollut keväisin tylsän näköinen, sillä kuivia ruskeita oksia ja oksankärkiä on ihan valtavasti ja niiden leikkaaminen muun kasvuston seasta on iso työ.

Tässä lähtivät viimeiset rohtokatajan juuret, voi mikä apu konevoimasta onkaan tällaisissa paikoissa! Laudoituksen päällä oli pidettävä kesän ajan vaneria, sillä lautojen päällä maanneet katajan oksat mädättivät ajan saatossa laudat. Uuden terassin teon jälkeen muotoilen kaikki perenna-alueen reunat paremmin.

Toinen muutos, jota olen harkinnut pitkään, oli paratiisiomenapuu 'Erstaan' poisto. Onneksi isäntä auttoi asiassa traktorin kanssa. Traktorilla sai nostettua puun juuretkin maasta.

Rusakon roikaleet söivät 'Erstaan' runkoa todella pahasti pitkältä matkalta molemmin puolin kahden eri talven aikana, vaikka ei olisi enää uskonut yli 13 vuotta vanhan rungon kiinnostavan. Suojana ollut kanaverkko ei estänyt rusakkoa kiipeämästä rungon viereen aterialle. Tänä vuonna puu kukki ja teki paljon hedelmiä, mutta se ei takaa puun hyvinvointia. 

Toinen peruste oli omenoiden putoaminen laudoitukselle ja pöytäryhmän päälle - ja pöydän ääressä istuvien ihmisten niskaan. Olen lukenut ohjeen, että koristeomenapuita ei kannata istuttaa ihan välittömästi oleskelualueen viereen ja ymmärrän nyt syyn. Kaikista koristeompuista ei luultavasti olisi niin paljon tätä haittaa mutta paratiisiomenapuu Erstaa tekee aika isot omenat, jotka iloisesti vierivät pudotessaan pitkin laudoitusta ja niitä sai kerätä lähes päivittäin.

Päädyin siis huokaisten puun poistoon, vaikka se kirpaisikin. Tämä poloinen Erstaa on ollut epäonninen koko kasvuaikansa, toisaalla pihapiirissä kasvava Erstaa on muodoltaan ollut aina kaunis ja sen runsas omenasato pääsee paremmin putoamaan ilman haittaa. 

Tästä kuvasta muuten näkee miten valtavaksi rohtokataja oli kasvanut perenna-alueen kulmassa. Muutoksessa sen tilalle tuli kärhöjä ja perennoja.

Erstaan jättämään paikkaan lisäsin reippaasti istutusmultaa. Tepastelin mulloksen päällä, jotta kaikki onkalot täyttyisivät uudella mullalla. Jaoin Royaltyn varjossa kasvaneet ’Soft Pink’ syysleimut ja siirsin ne tälle aurinkoisille puolelle. Pääsin myös jakamaan alueella aikaisemmin kasvaneet ’Early Cerise’ syysleimut.

Kesän päiväreissun yhteydessä olin ostanut Viherlandian tuliaisina kaksi kärhöä. Kotona istutin ne suurempaan ruukkuun ja ne ehtivät kasvattaa juuristoa pari kuukautta ruukuissa.

Kärhöt pääsivät nyt kuvassa näkyvän rohtokatajan paikalle reilu kaksi metriä kuvassa näkyvästä 'Aljonushka' kärhöstä vasemmalle.

Toinen kärhö on itselleni aivan uusi tuttavuus eli tuoksukärhö ’Sweet Summer Love’ Clematis fammula Fammula -ryhmästä. Tämä kärhö kukkii pienin purppuranvioletinpunaisin kukin heinäkuusta alkaen kesän loppuun. Kukkien väri haalistuu kauniisti kukinnan edetessä. Kukat myös tuoksuvat suloisesti, näin luvataan. Tuoksun sanotaan vivahtavan orvokkiin, vaniljaan ja manteleihin - hyvin jännittävää. Onko teillä kokemuksia tästä kärhöstä? 

Toinen kärhöistä on valkoinen loistokärhö 'First Love'. Tässä se on vielä aika pikkuinen väliaikaisessa tuessaan. Toivon isännän taas ahkeroivan minulle uuden vankan kärhötuen samaan tapaan kuin tämän alueen muutkin kärhötuet on tehty.

Jaoin tänne kärhöjen alaosia varjostamaan 'Herbstfreude' komeamaksaruohon alkuja ja 'Palace Purple' keijunkukan alkuja. 

Katson ensi vuonna, mitä perennoja tänne olisi kiva lisätä. Tällä tietoa kevään aloittavat tulppaanit, sitten vuorossa ovat pionit, joita alueelle tuli aika monta uutta tähän vuoteen verrattuna. 

Kuvassa näkyviä 'Rose Queen' loistosalvioita jaoin uudelleen ja rytmitin niitä pionien väleihin. Loppukesä on leimujen ja kärhöjen. 

Minun tekisi mieli kokeilla alueelle myös esim. jättiverbenaa tai vastaavaa kasvia, joka toisi hieman niittymäistä korkeutta - tämä jää pohdittavaksi. Yritän talvettaa keittiöpuutarhassa kesän kasvaneen jättiverbenan.

Kärhöt tuovat joka tapauksessa kerroksellisuutta.

Mainittakoon vielä, että kesällä 2022 poistin tästä toisesta terassialuetta reunustavasta kulmasta rohtokatajat samasta syystä kuin nyt. Enkä ole katunut asiaa. 

Perennat ovat asettuneet hyvään kasvuun ja kukkia riittää keväästä ihan loppukesään saakka. 

Tässä alue kauempaa katsottuna kesäillan valossa.

Pionien ja enkeliperhoangervojen ym. jälkeen on kärhöjen vuoro. Toivon, että saan muokattua toisenkin kulman luontevalla tavalla kukkivaksi.

Suunnittelimme isännän kanssa kesällä, että noin 25 vuotta vanha ja kulunut terassilaudoitus pitäisi uusia syksyllä, koska jalka meni jo rohtokatajan pehmittämästä kohdasta läpi. Isäntä karkasi kuitenkin omiin puuhiinsa metsään ja työ jäi ensi kevääseen. 

Toivottavasti ensi kesää varten terassi saa uuden kunnollisen pinnan, sillä tämä kesä osoitti, että huvimajan lisäksi tarvitsemme puutarhavierailuja varten muitakin pöytäryhmiä alueelle. Tässä syyskuun kuvassa yksi kalusto on jo viety talvivarastoon.

Tässä vaiheessa muutosten ja mylläyksen jälkeen alue näyttää vähän ankealta, mutta toivottavasti istutetut kasvit lähtevät hyvään kasvuun ja saan keväällä muotoiltua perenna-alueen ulkokehän ja sisäpuolen silmää miellyttäväksi. Täydennysten istuttaminen on joka tapauksessa helppoa, koska raskaimmat muutostyöt ja kasvualustan kunnostus on nyt tehty.

LOKAKUUN LOPUSSA

 

Lokakuu kiirehtii eteenpäin sellaista vauhtia, että ihan loppusuoralla ollaan. Pääasiassa olemme saaneet nauttia monista aurinkoisista päivistä. 

Koristeomenapuun pikkuiset punaiset omenat ovat sekä minun että lintujen ilona.

Tämän aamun auringonpaisteessa juhannusruusu loisti yhä edelleen kauniin punaisena väentuvan päädyssä. Monena päivänä viime viikon aikana olen seurannut, miten suuret tammet ja monet muut lehtipuut ovat päästäneet irti lehdistään tuulenpuuskien saattamana.

Päivän valoisa aika alkaa vääjäämättä lyhentyä ja kellon viisareiden kääntäminen tuo pimeän alkuillasta yhä aikaisemmin. Muutenkin ilma viilenee ja viime yön -4,2 asteen pakkanen jätti nurmikot kuuran peitteeseen pitkälle aamupäivään saakka. Luntakin on luvattu loppuviikon ennusteessa, saa nähdä.

Unohdin ottaa kuvan rusokirsikoiden ruskasta siinä vaiheessa, kun lehtiä oli enemmän jäljellä. Nyt pöytäkiven molemmin puolin kasvavissa rusokirsikoissa on enää latvoissa muutama punainen lehti. Toivon todella, että nämä tänä keväänä arboretumiin istutetut puut talvehtivat hyvin.

Tässä rusokirsikan kaunista ruskaväriä toisaalla arboretumissa kasvavasta puusta kuvattuna. Olisi niin kiva, että kaikki rusokirsikat kotiutuisivat hyvin ja ilahduttaisivat sekä kevään kukinnalla, kauniilla kasvutavallaan että syksyn ruskavärillään.

Kävimme Rillan kanssa rannassa ennen aamulenkkiä ihailemassa heinien ruskaa. Vielä on järvi ilman jääpeitettä.

Niin tyyntä tänään. Puutarhatyöt ovat vaihtuneet lenkkeilyyn. Vielä pääsee kulkemaan metsissä ilman, että tarvitsee lumessa kahlata. Rilla ottaa kaiken ilon irti syksyn kuulaista viileistä lenkeistä.

Täällä metsän keskellä olevalla heinittyneellä vanhalla kärrypolulla on hyvä harjoitella luoksetulo -tehtäviä.

Perjantaina ollaan jo marraskuun puolella. Puutarha vaipuu talviunille ja ehkä näin käy myös puutarhurille?

SYYSTYÖT JA BIOHIILI

 

Syyskauden pakolliset hommat on hoidettu, joten siltä osin mieli on keventynyt. Jänisverkkojen laitto kesti tänä syksynä pitkään, tein tätä puuhaa 2,5 viikon ajan, mutta päiviin mahtui toki kaikkea muutakin. Viritin verkkoja vain poudalla ja iltapäivän lämpiminä tunteina, koska sormeni palelevat herkästi. Nyt on muutama sata puuta ja pensasta suojassa talttahampailta. 

Isäntä ruiskutti arboretumin reuna-alueiden puille Tricoa, jotta metsän peurat eivät innostuisi tulemaan lähemmin tutustumaan arboretumiin. Saa nähdä, vältynkö näiltä ei-toivotuilta vierailta? Tähän asti hirvet, peurat ja kauriit ovat pysyneet metsässä tai korkeintaan laiduntaneet heinää peltoaukeaman toisessa päässä aivan metsän reunassa. Arboretumin pohjoisreunassa on koiraa varten aita, mutta se ei ole 2 metriä korkea, joten aita ei ole peurojen suhteen pitävä, eikä kulkuväyliä pihaan voi oikein tukkia porteilla.

Keittiöpuutarhan laatikot on nyt siistitty sadonkorjuun jälkeen ja olen jälleen lisännyt laatikoihin sekä biohiilikompostia että puhdasta biohiiltä. Olen kyllä yhä enemmän vakuuttunut oman kokemukseni kautta biohiilen hyödyistä. 

Biojäte tuntuu myös kompostoituvan nopeammin, kun biojätteen lisäyksen yhteydessä lisää mukaan sekä kuiviketta että biohiiltä. Tyhjensin melko tyhjäksi tämän vanhemman Biolanin lämpökompostorin ja sain ...

.... kottikärryllisen kompostia. Myös toisesta lämpökompostorista sain samanmoisen saaliin.

Olen aikaisemmin tilannut biohiiltä 3x 15 litran pikkupussien erissä, mutta nyt päätin ostaa Carborsilta suursäkin eli 500 litraa biohiiltä, sillä pääsee jo aika pitkälle :). Kesät ovat näyttäneet muuttuvan vähäsateisiksi ja hellejaksoja on riittänyt, joten ehkä tämä investointi auttaa myös parantamalla kasvien taistelua kuivuutta vastaan. "Biohiilet toimivat vesivarastona, sillä ne sitovat kolminkertaisen määrän vettä tilavuuteensa nähden. Vesi sitoutuu hunajakennon reikiin, mistä kasvit saavat vettä aina tarvittaessa."

Lapiossa näkyy, millaista biohiilen hieno laatu on näöltään.

Ainakin ne kasvit, joille olen parin edellisen vuoden aikana lisännyt biohiilellä täydennettyä kompostia, innostuivat hyvin kasvuun, vaikka meillä oli jälleen hyvin kuiva kesä. "Ravinne- ja mikrobilatautunut biohiili on superlannoitetta kaikkiin kasvualustoihin" todetaan yrityksen sivuilla ja tämä tuntuu pitävän paikkansa. Kompostihan on aina ollut tiedossa olevista keinoista kasvualustojen parannuskeinoina ihan kärjessä ja biohiilen kyky sitoa ravinteita ja kosteutta - ja sitten luovuttaa niitä kasveille vähitellen, on hyvä juttu.

Olen itse käyttänyt tähän asti 0-4mm Carbons Crow -puutarhahiiliä, joiden pitäisi sitoa eniten vettä ja näin vaikuttavan parantavasti kuivumisherkkiin kasvualustoihin ja keittiöpuutarhan lavojen multaan. Seuraan omia kokemuksia ja kerron kyllä niistä.

Minua kiinnostaa myös se, että biohiilen sanotaan tarjoavan maaperän hyödyllisille mikro-organismeille kasvualustan ja edistävän kasvien kasvua, juuriston kehittymistä ja taudinkestävyyttä. Yrityksen sivujen mukaan biohiilen käyttö on ilmastoteko. Tähän en osaa vakuuttavasti kommentoida, mutta ajatus tuntuu oikein mukavalta.

"Kerran lisätyt biohiilet säilyvät ja vaikuttavat yli 100 vuotta maassa", todetaan Carbonsin sivuilla. Biohiilen sanotaan ajan kanssa parantavan maan elävyyttä. Uskon, että kompostin kanssa tämä ainakin toteutuu hyvin. 

"Biohiili rikastuttaa ja aktivoi maaperäeliöstöä, mistä on monia etuja. Vesitalous paranee ja ravinteiden huuhtoutuminen vähenee, jolloin vesi ja ravinteet pysyvät kasvien ulottuvilla." Todetaan hyötykasviyhdistyksen sivuilla.

Sain Carbonsilta tutustumista varten Carbons biohiilirakeita. Pusseissa on rakeistettuja ravinnelisättyjä biohiiliä luonnonmukaiseen lannoitukseen, niitä voi myös lisätä kompostoitumista vauhdittamaan. Nämä rakeet ovat valmiiksi sekoitettuja kanankakka ja biohiilisekoituksia eli kasvien on tarkoitus saada biohiileen sidottuja ravinteita käyttöönsä vähitellen. Pitkävaikutteinen hyöty kiinnostaa minua ja aion tarkkailla vaikutuksia ja kerätä kokemuksia.

Lisäsin näitä biohiilirakeita ja kanankakkaa myös ensi kesän uudelle istutusalueelle, johon olen savimaan päälle kerännyt "lasagnepenkin" tapaan kuivia lehtiä, oksasilppua, kesäkukkien kuivuneita varsia ja kasvihuoneen silputut varret ja kasvualustat jne. Rakeiden levitys alueelle oli helppoa ja harasin rakeet muhivan kasvualustan sekaan. Olen oikein innostunut näkemään, miltä kasvualusta näyttää ensi keväänä. 

Syksyn etu biohiilen levitykseen

On näppärää levittää biohiilikomposti tai rakeet maahan jo syksyllä. Luonto hoitaa biohiilen tarvitseman kastelun. Huom. Kysyin biohiilen kastelun tarpeesta Carbons Finland Oy:n toimitusjohtaja Markku Suutarilta ja sain häneltä tämän vastauksen. 

Biohiilen latautuminen eli veden ja ravinteiden sitoutuminen tapahtuu useamman kuukauden aikana. Tämä on yksi syy, miksi biohiiltä kannattaa lisätä kompostiin. Kompostin seassa biohiili latautuu ravinteilla. 

Syksyllä voi myös tehdä seuraavaa kasvukautta varten auttavia toimia kasveille, jotka kaipaavat kasvualustan parantamista. Kaivoin kuopan kasvin lähelle, kuitenkin sellaiselle etäisyydelle, ettei kasvi enää syksyllä innostu uuteen kasvuun ja laitoin kuopan pohjalle biohiiltä, jonka kastelin hyvin. Seuraavaksi lisäsin kuoppaan biohiilen päällä kompostia ja taas vettä. Lopuksi täytin kuopan mullalla. Näin loppusyksyn ja talven aikana biohiili  "latautuu, kypsyy ja tasapainottuu maaperän kanssa".  

Veden lisääminen ei siis olisi ollut tarpeen, mutta ei kai siitä haittaakaan ollut. Tuo köynnösaidan alue on hiekkapitoista ja altis kuivumiselle kesällä.

"Parissa vuodessa kasvin ja biohiilen väliin muodostuu mykorritsa, mikä tehostaa kasvin kasvua".

"Biohiili elävöittää maaperää kaskeamisen tapaan, Se auttaa luomaan pieneliöstölle otolliset olosuhteet" todetaan yrityksen sivuilla ja tämä luonnonmukainen menetelmä tuntuu minusta kannatettavalta.

Tämä ei ole maksettu mainos, mutta minusta on kiva antaa kiitos silloin, kun se tuntuu aiheelliselta ja oikealta. Ainakin olen saanut Carbonsilta tilatut biohiilet nopeasti ja luotettavasti. Puutarha taitaa myös kiittää kasvualustojen paranemisesta. Kerron lisää kokemuksista tulevina vuosina.

Olisi kiva kuulla, jos sinulla on omia kokemuksia biohiilen vaikuttavuudesta.