ARBORETUMIN YKSI PENSASRYHMÄ

Kurkistetaan arboretumin yhtä pensasryhmää. Tässä ei varsinaisesti ole mitään erityistä, mutta ehkä esittelystä voi huomata, että joskus ihan peruspensaillakin voi saada sopivaan kohtaan kiinnostavuutta ja lisäksi helpolla hoidolla.

Yllä oleva kuva on otettu kaukaa huvimajan luota, mutta tarkoittamani alue näkyy kottikärryjen takana. Ajattelin viime kesänä monta kertaa, että 'Golden Princess' keltajapaninangervot näyttivät kauniin keltaisilta kesäkuun sävyssä.

Revontuliatsalea 'Lilac Lights' on istutettu keväällä 2021

Ensimmäisenä tällä alueella kukkivat atsaleat. Kuvan revontuliatsalean lisäksi istutin 3 'Fraseri' kevätatsaleaa ja hieman myöhemmin kukinnan aloittavia 'Adalmina' puistoatsaleaa 3 kpl.

Blogiani seuranneet ehkä muistavat, että tämän pensasryhmän kohdalta piti kaataa pois pystyyn kuolleet vanhat kuuset. Kuusten ympäristö oli painunut ja happamoitunut. Isäntä toi alueelle 7 traktorin kauhallista peltomultaa, siihen sekoitin yhden ison pitkään muhineen lehtikompostikasan. Lisäksi jokaisen puskan istutuskuoppaan tuli joko istutusmultaa tai atsaleoille havurodomultaa.

Istutusalueen koko on 12 m x 3,5 m. Kaikki tämän ryhmän taimet on istutettu keväällä 2021. Tästä kuvasta näkyy aika selvästi kesäkuun alun vihreä lamoherukoiden ryhmä. Vasemmassa reunassa punertava lehdistö kuuluu punalehtiruusulle. Punalehtiruusun ja lamoherukan välissä on 'Tove Jansson' tarhapimpinellaruusu. Lamoherukan takana hieman punertavina kalliota vasten on 'Lady in Red' purppuraheisiangervot. 

Kuva on otettu 4.6.2023. 'Fraseri' kevätatsaleat ovat hieman matalampia oikealla ja revontuliatsaleat vasemmalla puolella. Näiden keskellä on kolme puistoatsaleaa, jotka eivät vielä kuki. Oranssiin vivahtavat pensaat atsaleojen takana ovat 'Double play Big Bang' pensasangervoja, ne vaihtavat sävyä moneen kertaan kasvukauden aikana. Alussa mainitsemani keltajapaninangervot ovat oikeassa reunassa.

Tässä lähempää etelä-pohjoissuunnassa otettu kuva. Edessä kesäkuun 4. päivä kuvattuna  ’Golden Princess' keltajapaninangervoja ja seuraavana 'Double play Big Bang' pensasangervoja, joiden takana 'Lady in Red' purppuraheisiangervot. 

12.6.2023 kuvan keskellä kirjovaahtera 'Drummondii' ja sen vasemmalla puolella esiteltävä alue vinottain pohjoisesta päin katsottuna. Kyseisen pensasryhmän takaa kulkee hiekkatie traktoritallille.

Lähikuva pohjoisesta kasvihuoneen suuntaan. 'Lady in Red’ leiskunta korostuu vihreän matalan lamoherukan takana. Tämä on ihana! Kuvan oikeassa reunassa punalehtiruusun lehdet tuovat oman sävynsä ryhmään.

18.6. suloiset keltajapaninangervot. Tykkään näistä ihan tässä kesäkuun lookissa ilman kukkia. Lehtien sävy näkyy kauas ja ajattelin jo viime kesänä, että laitan näitä toiseenkin paikkaan abroretumissa. Tämä pensas on matalakasvuinen ja jää noin 50-60 cm korkeaksi. Muoto on aika kiva pyöreähkö ja siihen voi tietysti leikkaamalla vaikuttaa, itse en ole näitä vielä leikannut. Toimii aika kivasti puiden lomassa aluskasvillisuutena.

Ihan kuvan etualalla on japaninpihlaja ja japaninhappomarjapensaita, mutta esittelemäni alueen pääty  näkyy taaempana. 

Löysinkin kuvan 'Golden Princess' keltajapaninangervon kukista, jos joku on asiasta kiinnostunut.

Kaikki kuvat ovat viime kesältä eli pensailla on kuvissa menossa kolmas vuosi istutuksesta. Laitoin pensaiden ympärille kuorikatetta estämään kosteuden haihtumista, toistaiseksi alue on ollut hyvin helppohoitoinen. Ruusuja on seurattava, etteivät rupea tekemään kovasti juurivesoja. 

Arboretumiin sopivat hyvin puuvartiset pensaat ja tavoittelen erilaisilla lehtien sävyillä ja muodoilla kivoja näkymiä myös silloin, kun pensaat eivät kuki. Atsaleat ovat ihastuttaneet minua ja olen hankkinut niitä arboretumin eri puolille, tykkään atsalean heleän vihreästä lehdistöstä kukinnan jälkeen ja upea syysväri on hyvä bonus. Toistaiseksi arboretumin valo-olosuhteet eivät ole suotuisat alppiruusuille, mutta ehkä joskus löydän niillekin sopivan paikan.

KASVATETTAVAT TOMAATIT 2024

Tallennan jälleen itselleni vuoden 2024 kasvatettavat tomaattilajikkeet. Yhtään tomaattia ei ole vielä kylvetty, joten jää nähtäväksi, miten siemenet kasvavat taimiksi. Suurin osa näistä siemenistä on hankittu ennen tätä vuotta, mutta kokemuksen mukaan tomaatit itävät hyvin, vaikka parasta ennen päiväys on mennyt umpeen.

Olen saanut 'Vilmat' antamaan satoa jo toukokuussa

RUUKKUTOMAATTI tai PENSASTOMAATTI

'Vilma' F1

En tiedä kumpaa termiä Vilmasta pitäisi käyttää. 'Vilmaa' voi hyvin kasvattaa ruukussa, sen kasvutapa on tiivis, aika pysty ja kompakti. Toki kannattaa huomioida ennakkoon, että satoa tulee runsaasti ja raskaat hedelmäryppäät painavat sen verran paljon, että olen itse tukenut pensaan oksia tukikepeillä, ettei hedelmien paino katkaise koko oksaa. Vilma tekee siis punaisia makeita kirsikkatomaatteja. Kuvauksessa sanotaan, että Vilman korkeus on noin 30 cm, minulla ovat kyllä kasvaneet noin 50 cm korkeiksi.

Suosittelen oman kokemukseni mukaan, että lopullinen kasvatusruukku on riittävän suuri, se takaa muhkean sadon. 'Vilma' pärjää hyvin sekä parvekkeella että ulkona lämpimässä ja suojaisessa paikassa. Omat Vilmani kasvatan kasvihuoneessa, mutta olen joka vuosi kasvattanut taimia lapsilleni ja he ovat kasvattaneet niitä hyvällä menestyksellä lämpimällä terassilla tai talon seinustalla.

Tässä kesäkuun alun kuvassa näkyvät edellisen kuvan ruukut kauempaa katsottuna aivan keskellä kasvihuoneen takaseinällä. Valkoisessa ruukussa oleva 'Vilma' odottaa siirtymistä anopin terassille.

KIRSIKKATOMAATIT

Kirsikkatomaatti F1 'Sungold' 

Olen joka vuosi kasvattanut näitä erittäin makeita oransseja kirsikkatomatteja. Sungoldin etuihin kuuluu, että se tekee varhain satoa ja tomaatti on ihana makupala kasvihuoneessa suoraan syötäväksi. Haasteena on, että tomaatti halkeaa herkästi, jos sitä ei poimi oikea-aikaisesti ja mielellään suoraan suuhun.

Kirsikkatomaatti F1 'Goldwin'

Kasvatin tätä viime vuonna ensimmäistä kertaa ja pussissa on vielä siemeniä tälle vuodelle. Satoisa lajike, joka tekee paljon auringonkeltaisia, pyöreitä, pieniä tomaatteja suurissa tertuissa. Mehukas, vaaleankeltainen hedelmäliha, joka maistuu makealta ja hunajaiselta. En muista, että hunajaista vivahdetta olisin löytänyt, mutta hyviähän nämä olivat. Hyvä tautien vastustuskyky. Voidaan kasvattaa kasvihuoneessa tai lämpimässä paikassa ulkona. Korkeus 200 cm, tuettava.

Kirsikkatomaatti F1 'Goldkrone'

Viime vuonna kasvatin ensimmäistä kertaa. Keltainen tomaatti on maukas, makea ja mehukas ja siinä on kevyt hunajainen sävy ja hyvä rakenne. Erittäin satoisa. Hieno salaattitomaatti. Voi kasvattaa kasvihuoneessa tai lämpimällä paikalla ulkona. Korkeus 200 cm, tuettava.

Kirsikkatomaatti 'Gardener's Delight'

Kasvatan tätä kirsikkatomaattia joka vuosi. Tuttu ja luotettava vanha lajike ehtii hyvin kypsyä, vaikka hedelmät ovat suurempia (halkaisija 3-4 cm) kuin muilla kasvattamillani kirsikkatomaateilla. Tätä tomaattia on pitkään mainostettu "maailman parhaaksi tomaatiksi". Vaatii tuen.

Kirsikkatomaatti F1 'Supersweet 100'

Usean vuoden kokemuksella myös tämä kirsikkatomaatti on suositeltava kasvatettava. Yhteen taimeen saattaa kasvaa jopa 100 hedelmää tuotekuvauksen mukaan - en ole tullut laskeneeksi, mutta sato on kyllä runsas. Hedelmät ovat kirkkaanpunaisia ja makeita. Vaatii tuen.

Kirsikkatomaatti F1 'Cherrola'

Pussissa on vielä pari siementä, jota aion laittaa multaan. Cherrola tekee tummanpunaisia hedelmiä, joiden luvataan olevan täydellisiä makean ja happamuuden tasapainossa. Aikainen ja satoisa lajike. Voidaan kasvattaa kasvihuoneessa ja ulkona lämpimällä paikalla. Vaatii tuen.

Kirsikkatomaatti 'Blac Cherry'

Kulttuuriperintölajike, joka tekee tumman mustanpunaisia tomaatteja. Mehukas, hyvänmakuinen malto. Tuottoisa. Sopii kasvihuoneeseen tai ulos lämpimälle kasvupaikalle. Korkeus n 200 cm, tuettava.

Myös tämän siemeniä on jäljellä edellisiltä vuosilta. Olisin hankkinut mielelläni pussillisen Rosellan siemeniä, mutta niitä en löytänyt tällä kertaa. 

Sekalainen lajitelma viime vuoden kirsikkatomaatteja ja yksi tomaatteja rakastava koira.

LUUMUTOMAATIT

Tälle vuodelle ostin kokeiltavaksi vain kaksi uutta lajiketta. Molemmat ovat luumutomaatteja. 

Luumutomaatti F1 'Supermarzano'

Harvinainen ja jännittävä lajike. Lieriön muotoiset 10-12 cm pitkät punaiset hedelmät. Erityisen ohutkuorinen, hiukan kermainen, erittäin mehukas hedelmäliha ja mieto miellyttävä maku. Kasvatetaan kasvihuoneessa tai lämpimällä paikalla ulkona. Vaatii tuen. (Lainaus Mustilanpuutarhat.fi)

Kuten tiedämme, monet asiat kasvukaudessa vaikuttavat tomaatin makuun, joten katsotaan, mitä näistä syntyy.

Luumutomaatti F1 'Pollicino' 

Vastustuskykyinen, keskivarhainen lajike. Tummanpunaiset, luumunmuotoiset tomaatit painavat noin 25g. Erittäin maukkaita. Hedelmäliha pysyy kiinteänä pitkään. Sivuversot poistetaan. Vaatii tuen. Istutetaan aurinkoiseen ja suojaiseen paikkaan. (Lainaus Mustilanpuutarhat.fi)

Luumutommaatti F1 'Modus' 

Modusta kasvatin jo viime vuonna ja siemeniä jäi jäljelle, joten laitan ne kasvamaan. Kuvauksessa luvattiin punaisia luumutomaatteja, joissa on hieman kiinteämpi hedelmäliha, maku erittäin maukas, makea ja hapokas. Herkullinen salaateissa ja grillissä. Varhainen ja erittäin tuottoisa. Voi kasvattaa kasvihuoneessa tai lämpimässä paikassa ulkona. 

Oman kokemuksen mukaan kuvauksen lupaukset täyttyivät kelvollisesti. Satoa tuli kasvihuoneen yhdestä taimesta ihan hurjasti ja tämä tomaatti toimi rakenteensa puolesta hyvin salaateissa ja paistettuna. Maku oli hyvä kasvihuoneessa suoraan suuhun laitettuna ja tuntui, että loppukesää kohden hedelmiin tuli makeutta lisää kaiken aikaa. Tyttärelle annoin taimen, joka kasvoi ulkona lämpimällä terassilla. 

Mitä olen oppinut kasvattaessani tomaatteja?

1. Oma kokemukseni on, että ei kannata varmuuden vuoksi kylvää koko tomaattipussin sisältöä. Itse otan vain sen verran siemeniä pussista, kun arvelen kyseistä lajia tarvitsevani. Ehkä korkeintaan yksi varasiemen tai sitten teen uusintakylvön, jos jostain syystä joku jäisi itämättä. Loput siemenet voi käyttää seuraavina vuosina.

2. Tomaatit kannattaa kylvää omien mahdollisuuksien / kasvatustilojen mukaan. Itse esikasvatan ’Vilmat’ ajoissa, jotta saan niistä varhain satoa, mutta aikainen esikasvatus vaatii runsaasti valoisaa tilaa, jotta myös suuret taimiruukut mahtuvat ikkunoille valohoitoon. Tähän liittyy myös huomio, että ruukun koko on oltava oikeassa suhteessa kasvavan taimen kokoon, jotta taimi kasvaa hyvin.

Yleisohje on, että tomaatin siemen laitetaan multaan n. 8 vk ennen, kun taimen saa istutettua lopulliseen kasvupaikkaansa. Sen vuoksi runkotomaattien siemenet kannattaa jättää odottamaan maaliskuuhun. 

3. Kun pystyn kasvattamaan huolella omat tomaatintaimeni, saan myös runkotomaateista niin hyvin ja ajoissa satoa, että taimien määrän ei tarvitse olla yliampuva. Parina vuonna laitoin tomaatin taimet kasvihuoneessa liian tiheään ja heinä- elokuussa hoitotoimet vaikeutuivat viidakon vuoksi. Tämä aiheutti myös vaikeutta löytää piileskelevät kypsät tomaatit kerättäväksi. Otan tästä opikseni. 

Nyt on hyvä aika etsiä itselle mieleiset tomaattilajikkeet, jos niitä aikoo kasvattaa. Jotkut lajikkeet saattavat olla jo toimittajilta loppu, toisaalta ihan varmasti myytäviä vaihtoehtoja löytyy paljon. 

Toivotaan onnea sekä omiin että teidän jokaisen tomaattien kasvatukseen. Tulkoon vuodesta satoisa ja maukas!

KYLVÖT ALOITTU

 

Taas on tammikuu siinä vaiheessa, että ihka ensimmäiset kylvöt on tehty. Ulkona on tällä viikolla pakkanen paukkunut yli -20 asteen tasolla ja tuntuu vähän oudolta pistää taimimultaa purkkiin. Puutarhatyyppien mieli kääntyy kuitenkin jo kevättä kohti.

Eilen 17.1.2024 laitoin taimi- ja kylvömultaan ’Thor’ F1 vihannespaprikan siemeniä. Tätä en ole ennen kasvattanut, onko teillä muilla tästä lajista kokemuksia? 

Luottolajikkeeni eli ’Olly’ paprika on myös kylvetty. 

Samalla kertaa ripottelin keijunmekon siemeniä mullan pinnalle vermikuliitin kanssa. Keijunmekon siemenet ovat kyllä niin minimaalisen pieniä, että aina ihmettelen, miten niistä voi kasvaa hieno köynnös. Vermikuliitti helpottaa mullan pinnan kosteana pysymisessä, toki kylvöksiä on tarkasteltava usein ja vettä on sumutettava riittävän tiheään. 

Laitoin kylvöastian leivinuunin päälle, itäminen sujuu paremmin lämpimässä.

Myös viime vuonna kasvatin keijunmekkoja ja sillon kylvin siemenet 13.1. Kuten kuvasta huomaatte, yritteliäs kelloköynnöksen verso on puskenut keijunkekkojen ohi tälle puolelle.

Toivon, että eilen kylvämäni keijunmekot itävät ja saan niistä taas tähän samaan paikkaa taimet. 

Ruukaissa kasvavat köynnökset pehmentävät betoniportaiden kylkeä.

Aina siementen itämisessä on oma jännityksensä, katsotaan, millainen onni tänä vuonna on.

Joko teillä on multapussia rapisteltu ja siemeniä kylvetty?  Eihän tässä vielä kiire ole, mutta minulla on ollut tapana laittaa paprikat ja keijunmekot multaan tammikuussa. 

HELMIPENSAS

 

Helmipensas Lootus Moon exochorda x macrantha ’Bailmoon’ ansaitsee pienen esittelyn, vaikka tämä on vielä itselleni tuore tuttavuus.

En ollut lainkaan tietoinen tästä kauniista pensaasta ennen kuin näin siitä kuvia puutarhalehdessä ja ihastuin välittömästi. Helmipensasta suositellaan vyöhykkeille I-II, mahdollisesti tämän seudun puutarhamyymälöissä sitä ei ole sen vuoksi menneinä vuosina omiin silmiin osunut. Tosin 2023 Hankkija otti myytäväksi helmipensaita, ehkä minun innostunut vuodatus myymälän puutarhavastaavalle pensaan kauneudesta vaikutti asiaan ;).

Helmipensas kukkii melko aikaisin, minulla kukinta osui viime vuonna kesäkuun alkuun. Yllä kuvassa helmipensaat näkyvät nuppuisina köynnöstuen takana. Kuva on otettu 27.5.2023. Kukkanuput ovat kuin pieniä valkoisia helmiä- tosi söpöjä.

Etelä-Suomessa kukinta voi olla täydessä loistossa jo toukokuussa. 

30.5.2023 muutamat kukat ovat jo avautuneet. Istutin nämä pensaat keväällä 2022. Eli pensaat olivat kasvaneet paikoillaan vasta vuoden kuvan tilanteessa ja selvinneet yhdestä talvesta.

Pensas on pyöreähkö, tiiviskasvuinen ja syysväri on keltaoranssi. Helmipensaita voi käyttää joko yksittäispensaana tai osana muuta ryhmää. Nimesin tämän istutusalueen "Helmikaareksi".

6.6.2023 suurin osa kukista on auennut. Puhtaan valkoisten kukkien määrä on runsas ja pensaan viihtyessä kasvupaikallaan luvataan kukinnan peittävän pensaan lähes kokonaan.

Helmipensas viihtyy aurinkoisella tai puolivarjoisalla kasvupaikalla. Kasvualustan tulee olla ravinteikas, tuore ja hyvin vettä läpäisevä, sanotaan Hankkijan tuotekuvauksessa. 

Laitoin omat helmipensaani kasvamaan suojaisaan ja aurinkoiseen paikkaan. Maa tuli myllättyä kunnolla, koska tuosta paikasta oli pakko kaataa kuoleva vaahtera. Isäntä nosti vaahteran juurakon pois traktorilla ja juuren pätkiä seuloessani huomasin, että kyseisen alueen kasvualusta oli aika hiekkaperäistä. Luulen, että aikoinaan likakaivojen ympärille on tuotu hiekkaa. Isäntä asetteli kuvassa näkyvät graniittikivet paikoilleen kaaren muotoon. 

Toin jo syksyllä 2021 kasvualustan parantamiseksi vaahteran jättämään kuoppaan syksyn lehtiä, kasvihuoneen kasvualustat, kompostia ja hevosen lantaa. Lierot pääsivät aloittamaan oman osuutensa maan parantamisessa. Keväällä 2022 maan pinta oli laskenut ja ainekset olivat sekoittuneet ja muhineet mukavasti. Ennen ”helmikaaren” alueen istutustöitä isäntä toi paikalle pari traktorin kauhaa istutusmultaa.

11.6.2023

Helmipensaan kukat muodostuvat vanhoihin versoihin, joten mahdolliset leikkaukset kannattaa tehdä heti kukinnan jälkeen.

Pensaan lopullinen korkeus on 100-150 cm, katsotaan, kuinka tämä omassa puutarhassani kasvaa. Jännitystä on ilmassa keväällä, kun yritän saada selville, olivatko tämän talven -30 asteen pakkaset liikaa suloiselle helmipensaalle. Kerron lisää kokemuksista mm. talvenkestävyydestä täällä Etelä-Savossa II-vyöhykkeellä.

Helmipensas Lootus Moon exochorda x macrantha ’Bailmoon’  kuuluu Tahvoset taimiston First Editions kasvikokoelmaan. 

Helmipensaita Exochorda macrantha löytyy ainakin myös nimellä The Bride sekä hybridilajike 'Niagara' Exochrda racemosa. En osaa sanoa, eroavatko nämä tästä kauppanimellä Lootus Moon myytävästä pensaasta. Jos sinulla on omia kokemuksia jostakin helmipensaasta, kuulisin niitä hyvin mielelläni.

PUUTARHAYSTÄVÄNI -KIRJA

 

Kukka & Kaali -blogin (klik) Pauliina muistutti meitä lapsuuden tutuista ystäväkirjoista ja tässä omat vastaukseni Pauliinan puutarhaystäväkirjaan.

Nimeni / nimimerkki : Päivi

Puutarhan nimi: Kottikärryn kääntöpiiri blogini mukaan

Puutarhan syntymäaika: jaahas.. mitenhän tähän pitäisi vastata? Itse olen asettunut taloksi naimisiin mentyämme 1986. Tämän jälkeen on ollut perhe-elämässä erilaisia vaiheita, jotka ovat vaikuttaneet mahdollisuuteen tehdä puutarhassa uudistuksia. Toukokuun lopussa 2018 jäin pois virkatyöstäni ja sen jälkeen on ollut mahdollisuus keskittyä toden teolla puutarhaan.

Toisaalta on nähtävä, että tilan varhaisimmat maininnat löytyvät 1600 -luvulta. Rakennuksia on hävinnyt ja uusia rakennettu. Nykyisen pihapiirin muoto talon pohjoispuolella on ollut olemassa 1860 -luvulla rakennetun päärakennuksen valmistuttua. Puutarhan etelän puoli talon ja rannan välillä on näyttänyt erilaiselta eri aikakausina, mutta sen ”rajat” ovat olleet olemassa ilmeisesti tuolta 1860-luvulta. 

Arboretum rakentuu tämän vanhan puutarhan kylkeen, sinne ensimmäiset istutukset on tehty 2018.

Puutarhassa seikkailevat: 

Asumme nykyään kahdestaan isännän kanssa. Rilla on toivottavasti opettelemassa tilusten hyvätapaiseksi vahdiksi, työsarkaa opettamisessa on kyllä vielä paljon. Aikuiset lapsemme perheineen asuvat omilla tahoillaan, mutta onhan tämä edelleen heidän kotipaikkansa. Täällä on tilaa kokoontua ja viettää aikaa niin kesällä kuin talvellakin.

Lempivärini puutarhassa: 

Tykkään kovasti vihreän eri sävyistä puutarhassa, vihreä on selvä perusta kaikelle. Valkoiset kukat rauhoittavat ja niitä voi olla vaikka kuinka paljon, vaihtelevuutta tulee kukintojen erilaisista muodoista. Valkoinen nousee kauniisti esiin vihreästä taustasta. 

Pyrin omassa puutarhassani enemmän värien harmoniaan kuin suoranaiseen ilotulitukseen. Tummaa siniseen taittuvaa purppuranpunaista löytyy aika paljon, samoin vaaleanpunaista, pinkkiä ja sinililaa. Perennoissa tuntuu löytyvän paljon lilaan taittuvaa sinistä. Keltaisesta suosin hennon vaaleaa keltaista, vaikka muutakin keltaisen sävyjä löytyy. 

Lempityökaluni: 

Lapiota käytän paljon, istutusten tekemisessä lapio on pakollinen työkalu ja uusia istutuksiahan syntyy lähes jatkuvasti 😅. 

Lempipaikkani puutarhassa: 

Yli hehtaarin tontilta löytyy paljon mielipaikkoja. Arboretumiin on syntymässä monta lempikohtaa, mutta ehkä valinta osuu kuitenkin huvimajaan. Huvimajasta voi nähdä puutarhan monet eri alueet. Näkee talon itäpäädyn vanhat tammet, ruusupuiston, järven, varjolehdon ja keittiöpuutarhan. Kurkistusaukoista näkee arboretumiin … ja tietysti näkee helmikaarta kiertävät graniittikivet istutuksineen sekä huvimajaa kiertävän istutusalueen perennoineen ja köynnöksineen. 

Lämpiminä iltoina on mukava istua huvimajassa puutarhan keskellä. Kuten huomaatte, myös Rilla viihtyy tarkkailemassa puutarhan kauneutta (tai ehkä kuitenkin mahdollista liikettä jonkun pensaan alla). Isäntä pyysi yhden kerran Rillaa viereensä istumaan tuohon rottinkisohvalle, sen jälkeen Rilla on pitänyt paikkaa omanaan, jos itse olemme huvimajassa.

Näistä kukista / kasveista pidän: 

Pionit, syreenit, kärhöt, pensasruusut, hortensiat…oi, voi.. kevään sipulikukat, kukkivat puut, upeat jalopuut… eihän tähän voi kaikkia luetella.

Näistä puutarhakirjoista pidän:

Apua, niitä on niin paljon. Kun lukemani puutarhakirja vastaa kulloiseenkin meneillään olevaan suunnitteluprosessiin, olen niin tyytyväinen.

Hauskin puutarhapuuhani: 

Suunnittelu ja suunnitelmien toteutuksen istutusvaihe. On ihan hykerryttävän ihanaa aloittaa muokatun alueen istuttaminen, kun ensin kaikki valmistelut on tehty.

Ikävin puutarhapuuhani:

Sora-alueiden kitkeminen

Rentoudun puutarhassani:

Kiertelemällä, katselemalla, haistelemalla ja kuuntelemalla luonnon ääniä. Samalla voi haaveillen pohtia, mitä parannuksia voisi tehdä eri alueille. 

Onnistunein asia puutarhassani: 

Ajattelen onnistuneeni riittävän laajojen istutusalueiden tekemisessä. Muistan joskus ihan alkuaikoina tehneeni pienen perennapenkin keskelle nurmikkoa kooltaan 1-2 m2 ja tajusin jo ”puutarhurin untuvikkona”, että se näytti ihan kummalliselta ja hassunkuriselta keskellä suurta aukeaa nurmea.

Asia, jonka muuttaisin puutarhassani: 

Kunnostettavaa löytyy paljon kaiken aikaa. Jos saisin lisää graniittisia kivijalkakiviä, tietäisin niille paljon kohteita. Pidän kivistä valtavasti ja niillä saa kohopenkkien reunat tehtyä minua miellyttävällä tavalla.

Unelmieni kevät on miellyttävän lämmin ja aurinkoinen, täynnä ihastuttavia kukkaan puhjenneita sipulikukkia sekä puiden heleää vaaleanvihreää kukkapilvineen. Koko päivän voi työskennellä puutarhassa ja illalla kaatua sänkyyn onnellisena kaikesta tehdystä työstä.

Unelmieni kesä on lämmin ja aurinkoinen. Ei tarvita ihan 30 asteen helteitä, mutta ei hellekään haittaa. Sadetta tarvitaan sopivasti mielellään kerran viikossa öiseen aikaan,  mutta aurinkoenergialla jaksan tehdä puutarhassa paljon ja iloisena. 

Unelmieni syksy on (yllätys, yllätys) aurinkoinen, ruskanhehkuinen ja pitkään lämmin. On onnellista, jos syksyllä ehtii tehdä paljon puutarhatöitä valmiiksi kevättä helpottamaan.  

Unelmieni talvi on sen verran runsasluminen, että aratkin kasvit pärjäävät lumisuojan alla. Tykkään enemmän sopivasta pakkasesta kuin vesikelistä keskellä talvea. Aurinkoinen sää lumihankien kimmeltäessä nostaa mielen iloiseksi.

Jos vuodessa olisi lisäksi pelakuu nauttisin ylimääräisestä kesäkuukaudesta kiertämällä jossain kiinnostavissa puutarhakohteissa, ideoita voisi hyödyntää omassa puutarhassa ja ihan vain imeä erilaisten puutarhojen omaleimaisuutta ja kauneutta. Ylimääräinen kuukausi kesällä olisi oikein tarpeellinen sekä puutarhatöihin että kaikesta nauttimiseen.

Haaveilen, että arboretumini voisi kasvaa ja kehittyä unelmieni suuntaan. Toivon myös, että terveyttä ja voimia riittäisi tämän laajan alueen hoitamisessa. 

Valita Pauliina, en malttanut pysyä lyhyissä vastauksissa :).

VUOSI ALKOI RAIKKAASTI

 

Tämä viikko on ollut hyisen kylmä. Uudenpäivänä 1.1. pakkasta oli -26 astetta, mutta tiistaina päästiin jo tosiasioiden äärelle, sillä aamulla mittari näytti -31 asteen pakkasta. Sen jälkeen onkin menty näissä lukemissa koko viikko pienin parin asteen vaihteluin.

Ulos pitää pukeutua kuin tönkköukoksi, kerroksia on oltava riittävän paljon. Isäntä kantaa puita uuneihin tasaiseen tahtiin. Vanha talo alkaa jäähtyä usean päivän kylmyyden jälkeen. Pidän sisällä kahdet villasukat päällekkäin, silti meinaa kylmä hiipiä jalkoihin.  Onneksi on mukavia villavaatteita, joita voi pukea päälle myös sisällä. 

Lämmitämme vain kahta huonetta eli keittiötä ja oleskeluhuonetta, muualla talossa on sen verran lämpöasteita, etteivät putket jäädy. Makuuhuone on varsin raikas nukkumiseen, mutta tarkenee hyvin, kun vetää lämpimän päiväpeiton täkin päälle korviin asti.

Rilla ei oikein tykkää pitää toppatakkia kävelyreissulla, se yrittää kaiken aikaa kiskoa sitä päältä pois. Koiralenkkejä on siis päivän aikana useita, mutta sen verran lyhyitä, että Rilla ne sietää. 

Onneksi beauceronin turkki on varsin säänkestävä, mutta onhan -30 astetta tällekin rodulle turhan paljon, jos ulkona vietetty aika venyy liian pitkäksi. 

Olemme tyhjentäneet mummon asunnon nyt melkein valmiiksi, huonekaluja on vielä paikoillaan. Yllättävän paljon kaappeihin mahtuu tavaraa, kun kaiken purkaa pois. Vanhat arvokkaat käsityöt tietenkin säästämme suvussa. Liinavaatekaapista löytyi hienoa kansanperinnettä mm. kangaspuilla kudottuja pellavaisia suuria pöytäliinoja erilaisilla kuvioilla. Pistää miettimään niitä aikoja, jolloin kaikki oli käsityötä. Mikä taito ja vaivannäkö! 

Tavaroiden lajittelua tehdessä monet muistot tulvivat mieleen. Tätä kulhoa mummo käytti marjametsässä ja tämä katettiin pöytään monen monta kertaa, kun hyvin vieraanvarainen anoppini kutsui kahvi- tai ruokapöytään.

Lapsemme saivat itselleen mieleisiä käyttötavaroita, käsitöitä ja astioita, jotka jatkavat elämää heidän kodeissaan ja muistuttavat mummosta. Paljon lajittelimme tavaroita myös kierrätykseen. Uskon, että mummo olisi ollut mielissään, että nämäkin tavarat tai vaatteet, voivat olla iloksi ja tarpeen jollekin ihmiselle.

Kaappien kätköistä löytyi valtavasti valokuvia, jotka oli järjestetty pitkään riviin albumeja tarkoilla merkinnöillä kuvan tapahtumasta. Monta iltaa vierähti, kun katsoimme isännän kanssa kuvia ja muistelemme tapahtuneita. Vanhat mustavalkoiset kuvat ovat todella kiinnostavia ja kertovat ajasta kauan sitten.

Kaikki tämä kaappien tyhjennys ja tavaroiden lajittelu muistutti jälleen itseä siitä, että oli ryhdyttävä siivoamaan omia kaappeja tehokkaammalla seulalla. On eri asia säilyttää vanhaa tai tunnearvolta tärkeää, kuin säästää ihan kaikkea ajatuksella ”jos joskus tarvitsisi”. Meillä täällä vanhassa suuressa talossa on niin paljon kaappeja ja yläkerrassa säilytystilaa, että on liian helppoa varastoida melkein mitä vaan. 

Johan oma jälkikasvu saa hermoromahduksen, jos heidän pitäisi meidän jälkeemme tyhjentää tämän talon kaapit ja varastot. Oma uuden vuoden päätökseni oli käydä selvitystyöhön ja siirtää kierrätykseen paljon sellaista, mitä ei ole tarvittu enää aikoihin. Näissä tavaroissa on suuri osa sellaisia, mitä on meidän avioliiton aikana eri elämänvaiheissa jäänyt tarpeettomaksi. Nämä tavarat eivät ole kulttuurihistoriallisesti tärkeitä ja joutavat päästä elämään elämäänsä joko uusiokäyttöön tai jonkun toisen tarpeeksi ja käyttöön.

Tämän viikon pakkasten aikana olen tehnyt valokuvakirjan mummon hautajaisista ja muistotilaisuudesta, sekin on ollut hyvä prosessi ja tuonut paljon muistoja ja ajatuksia mieleen. Minusta on kiva laittaa painettuun valokuvakirjaan myös tekstejä, näin esim. kukkatervehdysten antajat jäävät muistiin nimien ja heidän lukemiensa ajatusten kanssa. Tänään saan lähetettyä kirjan painettavaksi.

Maisema ulkona on kuin upeasta talvisesta taulusta. Onneksi on paksu lumikerros kasvien päällä, toivottavasti arat lajit selviytyvät lumieristeen alla. Rillalla riittää tutkittavaa omalla tontilla, sillä jänisten jälkiä on joka puolella. 

Hyvää tammikuun jatkoa!