Tässä Rilla päivä ennen leikkausta.
Lähdimme varhain aamulla 20.12 ajamaan Sipooseen Rillan vasemman etujalan olkanivelessä todetun osteokondroosin leikkausta varten.
Klinikalla Rilla tervehti erityisen lämpimästi kaikki työntekijät, jotka tulivat meitä tapaamaan. Tässä odotellaan hetki ennen toimenpiteiden aloittamista. Kuten näkyy, osaa pieni koira myös välillä rauhoittua odottamaan, vaikka vieraassa paikassa ollaankin.
Tässä odotellaan papereita ennen kotiin lähtöä. Tähystysleikkaus osoittautui todella tarpeelliseksi, sillä olkanivelestä löytyi ruston irtopala, kyseessä oli siis OCD. Ei ole ihme, että pentu ontui yli 3 viikkoa leikkausta odoteltaessa.
Rilla uikutti surkeana koko kotimatkan. Anestesia ja leikkauksessa saadut opiaatit saavat olon tuntumaan pahalta ja tokkuraiselta.
Rillaa itketti vielä kotonakin. Makasin koiran vieressä lattialla ja silittelin, se tuntui helpottavan. Nukuimme yhdessä vieretysten ensimmäisen yön ja aamulla vointi oli jo parempi. Yleensä koira nukkuu makuuhuoneessa sänkyni vieressä olevalla pehmeällä pedillä.
Ostimme klinikalta tuon sinisen tyynyn, sen käyttäminen on paljon miellyttävämpää kuin kovan kaukalotötterön. Koira ei saa itse päästä nuolemaan tai käsittelemään haavaa. Koira saa halutessaan askarreltua pehmeän ’uimarenkaan’ päästä pois, joten se ei ole niin varma kuin muovikaukalo. Rillan ei tarvinnut olla yksin, joten pärjäsimme ihan loistavasti tuon tyynyn kanssa ja Rilla antoi tyynyn olla paikoillaan.
Haavalappu poistettiin kaksi päivää leikkauksen jälkeen ja seurasin, että haavat pysyvät puhtaana ja siistinä. Onneksi tähystysleikkauksessa haavat ovat hyvin pienet verrattuna perinteiseen leikkausmenetelmään.
Olin etukäteen ostanut kirpputorilta lasten t-paidan ja puin sen Rillalle. Koira yritti nimittäin jonkun verran rapsuttaa takajalalla leikattua aluetta. Ehkä paita auttoi jollain tavalla, sillä rapsutusyritykset loppuivat paidan pukemiseen jälkeen lähes kokonaan.
Keitin ja soseutin kanaa ja vihanneksia nestemäiseksi mössöksi ja täytin koiran leluja (kongeja ymv.) tällä seoksella ja pakastin ne. Myös jauheliha toimi oikein hyvin kongin sisään pakastettuna. Rilla viihtyi aina mukavasti, kun sille antoi tällaisen ’jäätelön’.
Laitoin aktivointimaton pienen rahin päälle ja sinne piilotetut herkut ja päivän ruoka-annokset toimivat hyvinä etsintätehtävinä. Muutenkin piti pientä potilasta viihdyttää monenlaisilla aktivointitehtävillä, jotta elämä ei käynyt liian tylsäksi. Pään käyttäminen väsyttää sopivasti ja helpottaa pennun riehumisen tarvetta.
Häkkiä ei ole ensimmäisen viikon aikana tarvinnut käyttää kuin jouluaattona. Rilla olisi nimittäin halunnut osallistua innokkaasti kaikkeen touhuun jouluvieraiden kanssa. Häkissä se näki ihmiset ja osasi välillä aika hyvin rauhoittua oman luun syömiseen. Mutta kyllä aattoon mahtui myös koiran haukahtelua protestina sille, ettei saanut osallistua vapaana joulun viettoon.
Omalla porukalla ollessamme on Rilla saanut olla vapaasti samassa huoneessa kanssani. Tämä ensimmäinen viikko leikkauksen jälkeen on mennyt oikeastaan aika hyvin. Kun näen, että koira alkaa suunnitella omaa ’kivaa’ toimintaa, keskeytän omat puuhani ja järjestän Rillalle jotain mukavaa ajanvietettä.
Rilla käy nykyään piilottamansa häkkiin pihistämänsä sukat ja hanskat yms. löytämänsä aarteet.
Ulkona käynnit ovat sitten se haasteellisin juttu, kuten etukäteen pelkäsinkin. Kolmannesta päivästä alkaen ei ole selvitty yhdestäkään ulkoilusta ilman loikkia. Vaikka mitä konstia yrittää, on Rillan ihan pakko pomppia edes vähän ennen kuin selvitään nuuskimisen vaiheeseen. Jänöt ovat jättäneet lumeen niin paljon jälkiä, että niiden tarkastelussa menee onneksi mukavasti aikaa. Vielä näyttää siltä, että verkot ovat hoitaneet tehtävänsä ja puput ovat pysyneet verkkojen ulkopuolella.
Onneksi ortopedi lohdutti meitä, etteivät loikat ole ihan katastrofaalisia, vaikka toki ne olisi hyvä saada mahdollisimman vähiin.
Ulkona tehdään lyhyitä kävelyjä useamman kerran päivässä, mutta eihän se tietenkään vastaa nuoren koiran liikunnan tarvetta. Sairausloma kestää 6 viikkoa ja tämä aika on mentävä vain hihnassa hillitysti. Viikkojen edetessä matkaa voi lisätä asteittain, kuitenkin niin, ettei leikattu jalka kipeydy.
Onneksi Rilla osaa myös ottaa rennosti aina välillä 😊.
Tosin nyt on vahva epäily, että kierrokset lisääntyvät sekä sisällä että ulkona, kun aika kuluu leikkauksesta ja nivel paranee. Eilen keskiviikkona oli viikko operaatiosta ja illalla alkoi sellainen ’villikoira’ vaihe, että pentu oli napattava vauhdista kiinni ja laitettava häkkiin jäähylle. Häkissä se tarkkaili kiinnostuneena, kun tein monen monta etsintätehtävää pitkin olohuoneen mattoa. Onneksi tehtävien ratkominen on Rillan mielestä huippuhauskaa ja tämä puuha rauhoittaa aina.
30.12 otetaan ompeleet pois ja sen jälkeen on taas yksi etappi ohitettu ja voidaan olla ilman ilmatyynyä kaulan ympärillä. Ensimmäinen käynti fysioterapeutilla on 2.1. silloin saamme ohjeet nivelen suotuisaan kuntouttamiseen.
Meidän joulun seutu on siis mennyt aika suurelta osin tämän koirapotilaan parissa. Alkava uusi vuosi näyttää, onko tästä kaikesta ollut toivottu hyöty. Ainakaan koira ei ole ontunut enää leikkauksen jälkeen.
.jpeg)
