PUUTARHAVUOSI 2022

Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minna julkaisi jälleen tämän mukavan haasteen, jonka avulla voi eri tavoin arvioida kulunutta puutarhakautta 2022. Otin tämän muitta mutkitta käsiteltäväksi.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

• Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
• Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
• Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
• Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Näistä vaihtoehdoista ei mikään ole ihan oikea. Ahkeroitua tuli kyllä ihan omiin tarpeisiin riittävästi. Mutta aika samalla kaavalla on mennyt jo useampi vuosi, koska olen tehnyt uusia laajoja istutusalueita viimeisen neljän vuoden aikana.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

• Tarkasti
• Ai missä?
• Suunnilleen kyllä
• Hmm... *viheltelyä* ... suunnilleen

Suunnittelin viime talven aikana eniten arboretumin kasvillisuutta ja sen istutusalueiden muotoilua. Nämä tehdyt suunnitelmat toteutuivat aika hyvin, tosin tein loppujen lopuksi paljon enemmän ja laajemmin, kuin uskalsin talven aikana toivoa.

Helmikaaren suunnittelin myös talven kuluessa ja sen sain istutettua keväällä. 

Talon pohjoissivulle uusimme salaojat ja kunnostimme kaadot sekä teimme leveän nupukiveyksen kivijalan edustalle. Tämän jälkeen istutin marjakuusiaidan. Tämäkin on ollut listalla jo jonkun aikaa ja olen tyytyväinen, että homma on nyt tehty. Nyt vain odottelen, että marjakuuset tuuheutuvat ja pääsen tekemään muotoonleikattua aitaa. 

Huvimajan lähellä olevan istutusalueen kulma muuttui aika lennosta kesän aikana rohtokatajista perennojen valtaamaksi. Istutetut pionit ovat vielä pieniä, mutta eiköhän tilanne muutu ajan kuluessa. Tämä muutos tuntui hyvältä, koska katajat alkoivat joka talvi ruskistua latvoista ja niiden siistimisessä oli kova työ. 

Luumupenkin muutoksen toteutuminen oli helpotus, sillä se on roikkunut tehtävälistalla pitkään. En olisi pärjännyt isoille kiville yksin, joten onneksi isäntä innostui asiasta ja saimme laajennuksen tehtyä. Keväällä on mukava lisätä uuteen multaan perennoja.

Toisaalta en saanut aikaan Varjolehdon terijoensalavan alle istutuksia, se siirtyy (jälleen) ensi kaudelle.

3. Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

• Ei
• Yksi
• Muutama
• Autolastillinen ... eikun kaksi... eikun...

Jaa, kasveja tuli monta autolastillista. Ehkä on hyvä, etten kuvannut purettuja kuormia, sillä näky voisi järkyttää monia.  Arboretumiin tuli ainakin 8 puuta, 130 pensasta ja 12 köynnöstä. Lisäksi puutarhan muutamat uudet istutukset tähän päälle.

Talon pohjoissivun marjakuusiaitaan upposi taimia 41 kpl.

Minulta on kysytty, miten voin laittaa näin paljon rahaa kasveihin. No, elämä on valintoja ja nyt tässä vaiheessa elämänkaarta tähän on mahdollisuus. Tingin mielummin monesta muusta asiasta. Lapset ovat jo lentäneet pesästä ja ulkomaan matkat ovat jääneet vuosien taakse. 

Ajattelin jo viime talvena, että ehkä vuosi 2022 on viimeinen ’hurjan istuttamisen vuosi’ ja siirryn sen jälkeen seuraamaan kasvien kasvua. Nyt kuitenkin näyttää vahvasti siltä, että vielä ensi vuonna on pitkä lista uusia puita ja pensaita tulossa arboretumiin.

4. Menetitkö kasveja?

• En. Kasvatan vain luoetettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
• Joskus tulee talvituhoja, joskus kevättuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
• Älä edes kysy, kuinka monta!

Lumisen talven johdosta rusakot söivät yhden omenapuun ja luumupuun aivan totaalisen tarkasti, niiden tilalle oli hankittava uudet. Muutama hedelmäpuu joutui osittaisen tuhon kohteeksi, mutta nämä sain vielä leikkaamalla pelastettua, koska runko oli ehjä. Kaikki puut olivat 120 cm:n verkkojen sisällä ja tein vallihaudat useaan kertaan verkkojen ympärille, siitä huolimatta jänikset olivat ovelampia. Tänä syksynä kaikki omput ovat 150 cm korkean verkon sisällä. 

Ohotanmarunat kärsivät talvesta niin paljon, että luulin menettäneeni ne kokonaan. Kasvit yllättävät välillä ja ilokseni näin muutamia pieniä alkuja ohotanmarunasta loppukesällä.

 5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Olen hyvin kiitollinen kaikesta, mitä olen jo saanut. Tiedän, ettei se ole itsestäänselvyys. Nyt arboretum innostaa minua ihan hurjasti ja haaveilen alueen laajentamisesta jo aiemmin mainitsemani kapean peltosaran alueelle. Kyseinen kapea peltokaistale näkyy kuvassa istutusten takana ja se rajautuu suureen ojaan, jonka pientareella kasvaa korkeampaa heinää. 

Uskon, että kyseinen peltosarka pitäisi tulevaisuutta varten ympäröidä riista-aidalla, jotta peurat eivät keksi herkkuapajia arboretumista ja puutarhasta. Riista-aita pitäisi laittaa suuren pelto-ojan reunaan ja pellon pohjoispäätyyn.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2021?

• Sää
• Kukkaloisto
• Joku muu. Mikä?

Osallistuin ensimmäisen kerran Avoimet Puutarhat -tapahtumaan. Kokemus oli positiivinen, vaikka aiheuttikin etukäteen painetta saada paikat kuntoon edes jossain määrin.

Meidän tontilla kesä oli taas hyvin vähäsateinen. Toukokuu oli viileä, mutta sen jälkeen saikin nauttia auringosta ja lämmöstä. Katselin päiväkirjamerkintöjä ja kesäkuu näytti olleen lämmin ja aurinkoinen, helle alkoi juhannuksena. Heinäkuu vaihteli helteisenä tai lämpimän aurinkoisena, samoin elokuu. Päiväkirjassa punaisena lankana näyttää kulkevan kastelumerkinnät vaihdellen eri alueilla arboretumissa tai uusien istutusten kohdalla.

Köynnösruusu 'William Baffin' kasvaa arboretumia rajaavassa köynnösaidassa.

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Arboretum eteni monta harppausta, tästä suuri kiitos myös isännälle hänen antamastaan avusta. Pitäisikö jopa sanoa, että suurin saavutus oli isännän innostuminen. Isännän tuntevat tietävät, ettei kyseinen 'innostus' ole kuitenkaan verrattavissa minun höyrypäiseen intoiluun.

Isäntä oli korvaamaton myös arboretumin rakenteiden rakentamisessa. Arboretumin pergola ilahduttaa jo nyt ja toivottavasti kasvavat köynnökset tekevät siitä vielä ihanamman. Yllä kuvassa näkyy myös osa haaveilemastani laajennusalueesta arboretumiin. Vasemmassa reunassa takana näkyy pallomainen mänty ojan penkereellä, se olisi uusi pohjoiskulma arboretumiin, jos haave toteutuu.

8. Mikä oli paras ostoksesi /hankintasi?

Robottiruohonleikkurin eli ’Tarmon’ ostimme syksyllä 2020. Viime kesä oli sen toinen kokonainen työskentelykausi ja voi, miten onnellinen olin Tarmon avusta. Nurmikot eivät ole koskaan olleet niin kauniit ja hoidetut kuin Tarmon uurastuksella. Tarmon tehtäväkenttänä on nurmea yhteensä 5500 m2, joten ehkä ymmärrätte, että sen apu on aivan valtava. 

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

• Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
• Ehkä...
• Aivan liian monta!
• Virhe? Mitä? Minulleko?! Eeei suinkaan...!

Tähtimagnolia on saanut paikkansa Helmikaaressa ja sen menestyminen on kysymysmerkki. Magnolian kukinta oli kaunis ja minusta se oli kivan näköinen myös lehtiensä puolesta koko loppukesän. Toivon sen ja helmipensaiden selviävän ja kotiutuvat kunnolla.

Täpläpipot kuvan keskellä

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Helmipensaiden valkoinen kukinta oli aivan ihana. Tilasin helmipensaat pelkästään kuvatietojen perusteella, en ollut nähnyt niitä livenä missään. Tämän vuoksi kukkaan puhjenneet helmipensaat saivat ihan huokailemaan ihastuksesta.

Myös siemenestä kasvattamani täpläpipot olivat hurjan hauska ja iloinen yllätys.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Olen yrittänyt miettiä tätä kovasti, mutta en keksi mitään. Ainakaan kuvan 'Ritausma' ruusu ei ollut pettymys :).

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

• Kasveihin
• Kiviin / Kiveyksiin
• Pihan rakenteisiin, toimintoihin...
• Puutarhamatkailuun

Lannoitettua ja kalkittua istutusmultaa tilasimme viime kesänä yhteensä kolme kuorma-auton lavaa, mutta siitä huolimatta täytyy todeta, että kasvit kuluttivat budjettia eniten.

13. Mitä Opit?

Ensi vuonna laitan tomaatit kasvamaan yhteen riviin. Paririvissä tomaatit mahtuvat kasvamaan aika pitkään, mutta loppukesällä kasvihuoneessa oli sellainen tomaattiviidakko, että hoitotöiden tekeminen oli vaikeaa ja osa kypsyvistä tomaateista jäi silmiltä piiloon. Satoa tuli niin hurjasti, että uskon yhden rivin tomaattien riittävän oikein mainiosti. Myöskään kasvihuonekurkkuja ei tarvita jatkossa kuutta taimea, jos ei halua ihan niin paljon kurkkuja kun niitä kasvoi. Hyvä sato on ilo, mutta ehkä joku tolkku siinäkin :).

Puutarhavierailut eri kohteissa ovat inspiroivia ja antavat uutta virtaa omaan uurastukseen. Toivoisin, että saan omassa puutarhassani aikaan sellaista kaunista kerroksellisuutta, mitä taitavat suunnittelijat ovat pystyneet luomaan vierailemissamme kohteissa.

14. Odotatko tulevaa / alkanutta kasvukautta...

• Suurin suunnitelmin?
• Kunnianhimoisin odotuksin?
• Kauhunsekaisin tuntein?
• Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Puutarha ja siellä touhuaminen jaksavat edelleen innostaa. On aika erikoista, että koko päivän kaivaminen, kottikärrykuormien kärrääminen ja istuttaminen on yhtä kaikki hauskaa ja rentouttavaa, vaikka välillä tuntee olevansa kuin jyrän alle jäänyt. Uuden suunnittelussa ja luomisessa on jotain niin koukuttavaa.

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista)

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Haastan mukaan puutarhavuoden arviointiin blogit: 

Rikkaruohoelämää 

Päivänpesän elämää

Tutkimusmetsän puutarha

Käykää laittamassa Minnalle Hiidenkiven puutarhassa blogiin tieto osallistumisesta.

 

HEINIÄ, KIVIÄ JA LUMIHUNTU

 

Tykkään järven heinistä paljon enemmän syksyllä kuin kesällä. Nämä ruskaan värjäytyneet heinät loistavat tosi kauniisti auringon valossa. Valokuvat otin aurinkoisen viikonlopun aikana.

Isänpäivän aamuna teimme isännän ja Rillan kanssa kivan puolentoista tunnin metsälenkin minulle uusissa maastoissa. En yksinäni uskalla lähteä tuntemattomia reittejä keskelle suurta metsää, koska suuntavaistoni ei ole riittävän hyvä. Isäntä on hyvä metsien tuntija ja hän löytää aina hauskoja minulle uusia kierroksia. Sää oli ihan tosi kaunis ja Rilla paineli onnellisena kanervikkoa ja sammalmättäitä edes takaisin ja rinteitä ylös alas. 

Lenkkeilyn jälkeen ajelimme yhteiseen ruokapöytään tyttären perheen kanssa. Ruoka oli herkullista ja maistui kerrassaan hyvälle ulkoilun jälkeen. 

Keskiviikko aamuna maa on valkoisen hennon lumikuorrutuksen peitossa. Meillä nurmikko on valkoisena ensimmäisen kerran tänä syksynä. Niin se taitaa talvi tehdä tuloaan.

Eilen taisi koko päivä pysyä nollan alapuolella, ainakin lumikuorrutus on kestänyt tähän päivään asti.

Marraskuu on edennyt jo kuun jälkipuoliskolle, miten aika meneekään vauhdilla.

VARJOLEHTO

Varjolehdoksi nimetty alue on puutarhan länsireunalla rannan lähistöllä puiden katveessa. Suuri terijoensalava, monirunkoinen korkea vaahtera ja vanhat pihasyreenit muodostavat varjon ja puolivarjon kohtia ja valo siivilöityy säästeliäästi puiden oksien lomasta. 

Tämän 2022 kesän aikana alue oli aika lailla omillaan ja kasvit kasvoivat miten parhaaksi taisivat, minä puuhasin muualla. 

Varjolehdon ensimmäinen kukkija taisi olla valkotäpläimikkä. Tässä toukokuun kuvassa on vasta odotus kaikesta uudesta maasta ponnistavasta kasvusta.

Valkotäpläimikkä on ollut suuri ilo. Ostin pienen alun puutarhakaverilta ja nyt perennapuska on kasvanut muhkeaksi ja kukkii niin kauniisti. Aivan edessä epätarkkana näkyy punakolmilehti.

Tarhavarjohiipat ovat viihtyneet ja pidän myös näistä kovasti. 

Olin niin ajatellut, että vihdoin tänä vuonna olisin vähintäänkin päässyt aloittamaan istutusalueen laajennuksen terijoensalavan juurelle, mutta niin ei kuitenkaan tapahtunut. Mihin lie kaikki aika kadonnut tai sitten pitää todeta, ettei yksi ihminen ihan joka paikkaan ennätä kaikista suunnitelmista huolimatta. Ehkä ensi kesänä?

Haluaisin saada terijoensalavan juurelle jouluruusuja, esikkoja, tiarelloja, vuokkoja, kuunliljoja jne. Tuoksumataraa riittää jaettavaksi, samoin on laita valkotäpläimikän suhteen. Saa nähdä, onko ensi vuonna tämän laajennuksen aika vihdoin viimein, jos edes pääsisi työn alkuun.

Tänä vuonna pikkuiset sinikämmenet näyttivät ensimmäiset kukat. Tilasin taimet netin kautta ja niiden piti olla valkoisia sinikämmeniä, mutta kas… vasemmassa reunassa oleva onkin sinilila. Tuokin väri on minulle oikein mieleinen, mutta olisin istuttanut sen eri kavereiden seuraksi, jos olisin tiennyt hänet sinililaksi. 

Tässä kyseisessä kohdassa kolmen  sinikämmenen taimen vieruskavereina on punaisena kukkiva punakolmilehti, varjohiipat ja toisella puolella valkotäpläimikkä, joten valkoinen väri olisi raikastanut kokonaisuutta sopuisasti. Tämä sinilila ei toimi niin hyvin. Sinikämmen on hidaskasvuinen, mutta perennan lopullinen korkeus on noin 40-60 cm. Mitä arvelette, uskallanko siirtää tämän laventelinsinisen taimen, jotta se saisi vieruskaverit, jotka sointuvat kauniisti sen kanssa? Minulla on hatara mielikuva, että sinikämmen ei pidä siirtelystä? Istutin piskuiset alut 2020 ja kahden vuoden jälkeen ne ovat vielä näin pieniä. Onneksi ne tänä vuonna kukkivat, joten jatkossa toivon mukaan sinikämmen alkaa pulskistua ja kasvaa oikeaan kokoonsa. 

Tämä etelänkevätesikko oli istuttaessa hyvin pieni, mutta tänä keväänä se on jo ihan mallikelpoinen kooltaan. Sen väri sointuu kauniisti takana kukkivaan kevätkaihonkukan siniseen. 

10.6.2022

Olen jo monta kertaa kertonut, miten kovasti pidän tuoksumatarasta. Vaikka sen kukka on hyvin pieni, syntyy kaunis vaikutelma, kun kukkiva alue on sopivan suuri. Tuoksumatara kannattaa ehdottomasti istuttaa puhtaaseen kasvualustaan, näin se valtaa alaa ilman rikkoja. Ainakaan minun ei ole tarvinnut kitkeä tätä kohtaa vielä lainkaan.

Tässä tuoksumataramatto rusokuusaman juurella. Aika kiva yhdistelmä. Kyseinen rusokuusama on kasvanut tuolla paikalla ainakin 20 vuotta, mutta se oli surkea rääpäle. Kun se sai uutta multaa ja kavereita ympärilleen, se päätti ryhtyä kukoistamaan.

Tässä vielä lähikuva rusokuusaman kukista tuoksumataran yllä. Aika viehättävää. 

Rusokuusaman toisella puolella maakiven vieressä kasvaa posliinirikkoja. Siirsin alkuja tänne vuotta aikaisemmin ja ne näyttävät viihtyvän oikein hyvin. Lisäksi kuvan oikeassa reunassa näkyy alueella kasvava nyppykurjenpolvi, sekin kuuluu mielikasveihini. Nyppykurjenpolven lehdet ovat niin hauskan näköiset ja kukinta kestää pitkään. Tässä kasvaa sininen nyppykurjenpolvi, toisaalla minulla on myös  valkoinen versio.

Olen istuttanut 2020 tänne valkoisia kurjenmiekkoja. Tämä kukkiva on korkea alba maatiaiskanta, lisäksi lähellä kasvaa myös valkoisia 'Snow Queen' kurjenmiekkoja.

Aivan kuvan oikeassa reunassa näkyy hieman terijoensalavan maanpinnalle nousseita juuria. Näiden juurten muodostamiin lohkoihin olen ajatellut laajentaa varjon kasvien istutusaluetta. Tuoksumataraa riittäisi jaettavaksi yhteen lohkoon. 

22.7.2022

Huomasin, että olen ottanut loppukesän aikana melko vähän kuvia Varjolehdon kukkijoista. Tässä kaukaa otetussa kuvassa näkyvät puolivarjon alueen kukkivat jaloangervot terijoensalavan vasemmalla puolella.

Pallohortensiat ovat viihtyneet hyvin. Niiden pitkään kestävä kukinta ilahduttaa heinäkuusta eteenpäin. 

Myös syyspäivänlilja 'Citrina'  on kaunis hempeän keltaisena täällä puolivarjon kohdalla. 

Istutin pikkuisen alun tarhakalliokieloa 2020 ja tämä kauniisti kasvava perenna näyttää kotiutuneen hyvin.

Pitää vielä lopuksi laittaa myöhään syksyllä ottamani kuva. Hämmästyin, kun löysin 2021 jouluksi ostamastani jouluruususta kukat. Istutin tämän taimen tänä keväänä maahan ja se on selvästi viihtynyt. Kunpa kaikki kolme jouluruusun taimea kasvaisivat täällä Varjolehdon alueella menestyksekkäästi. Haluaisin tänne oikein monta jouluruusua lisää. 

Jälleen kerran muistutan itseäni siitä, että kuvia täytyy muistaa ottaa enemmän ja kasvukauden eri aikoina.

Havut ja pensaat:

Rohtokataja
Tuivio
Japaninmarjakuusi
Kartiomarjakuusi 
Pesäkuusi Nidiformis
Kääpiöserbiankuuri ’Karel’
Kartiovalkokuusi Conica
Pallohortensia "Annabelle"  - Hyrangea arborescens
Pallohortensia "Pink Annabelle" 

Syyshortensia Sundae Fraise Hydrangea paniculata

Perennat:

Etelän kevätesikko Primula elatior
Kesäesikko Primula florindae
Helmiäishalikka
Hopeasyysvuokko 'Robustissima' Anemone tomentosa
Jaloangervo valkoinen ja pinkki (vanhoja kantoja)
Jalokuunlilja "Sum and Substance - Hosta
Jalokuunlilja "Fragrent Blue" 

Jouluruusu 'Double Ellen' mix Helleborus orientalis

Vaalea jouluruusu Helleborus niger
Kevätkaihonkukka Omphalodes verna
Komeakuunlilja "Francee" Hosta fortunei
Kilpiangervo - Astilboides tabularis
Kyläkurjenpolvi "Laura"
Nyppykurjenpolvi Geranium renardii
Peittokurjenpolvi "Biokovo"
Posliinirikko
Punakolmilehti Trillium erecta
Rotkolemmikki Brunnera macrophylla
Särkynytsydän Alba - Lamprocapnos spectabilis
Sinikämmen Glaucidium palmatum alba
Syyspäivänlilja "Citrina"
Sieriankurjenmiekka, sininen
Siperiankurjenmiekka 'Snow Queen' Iris sibirica
Siperiankurjenmiekka Iris sibirica Alba Maatiainen "korkea"
Sormivaleangervo Rodgersia aesculifolia
Tarhakalliokielo Polyconatum x hybrium
Tarhavarjohiippa Epimedium x rubrum
Tuoksumatara - Galium odoratum
Valkotäpläimikkä
Vuorenkilpi

Sipulikukat olen unohtanut kirjoittaa tähän listaan.

RILLA 5 kk

Rillan kuvaus ei ole millään muotoa helppoa, vaikka tässä kuvassa lähes 5kk:den ikäinen koira kerrankin istuu niin kauan, että kameran laukaisu ehtii kunnolla napsahtaa. Kamerani ominaisuudet eivät riitä nopeisiin liikkeisiin.

Nyt Rilla on jo vähän yli 5kk.

Arboretum on Rillan mielestä hauska paikka. Tietenkin pitää aina nuuskia, onko yön aikana alueella ollut muita kulkijoita, mutta erityisen hauskaa on pujotella rallivauhtia puiden ja pensaiden välissä. Ihan vakiona on ainakin yhdet hepulit / päivä arboretumissa. Olen hämmästellyt, että pentu osaa katsoa reitit niin, ettei törmää verkkoihin, vaikka vauhti on melkoinen.

Kalliot ja kivet ovat hyviä tähystyspaikkoja. 

Olen viime päivinä harpponut ja mittaillut takana näkyvien istutusten vieressä olevaa kapeaa peltosarkaa, alue on vähän yli 20 metriä leveä ja pituutta saralla on noin 127 m, kun jättää molemmista päistä kaistat laskematta eli 2540 m2. Sinne voisi istuttaa lisää puita... lehtosaania, tammia, tuohituomia, pylväshaapoja, vuorijalavia, jalopähkinäpuita jne. Myös havuista voisi kokeilla joitan ei niin tavallisia muotoja esim. surukuusi, sinikuusi, purppurakuusi, douglaskuusi, sembramänty tmv.

Mielessä pörisee suunnitelmia, mutta saa nähdä kuinka isäntä niistä innostuu, vaikka itse ensimmäisenä asiaa ehdottikin palattuamme Eija’s Gardenin jälkeen kotiin. Eipä arvannut isäntä, millaiseen ampiaispesään sohaisi, kun tuollaisen vaihtoehdon ilmaan heitti. Sen jälkeen en ole saanut asiaa mielestäni.

Rillan jatkokurssilla koulutustehtävät vaikeutuvat sopivin askelin. Koiran voi varmasti saada oppimaan monin eri tavoin, mutta kouluttaja Sanna opettaa asiat positiivisen vahvistamisen kautta niin, että koira kokee oppimisen mielekkääksi. Yhä edelleen Rillasta on koulussa tosi hauskaa ja samoin kotitehtävien tekeminen on kivaa. 

Huurrutettu kataja

Haasteena on saada tehtävät onnistumaan silloin, kun on jotain tosi mielenkiintoista häiriötä esim. tuttu kiva ihminen lähestyy kävelylenkillä metsässä. Onneksi naapurimme on itsekin käynyt samoja kursseja oman koiransa kanssa, joten hän osaa hyvin omalta osaltaan rauhoittaa Rillan intoa hyppiä vastaan. 

Tämä on yksi tosi haasteellinen juttu koulutettavaksi. Tavoitteena on, että tervehdittäessä pysyvät kaikki neljä tassua maassa, eikä hypätä vieraan tai meidän omien ihmisten kaulaan suunnitelmana nuolla kasvot.

Viime viikonloppuna kävimme Jyväskylässä ja koulutusmielessä kävimme Rillan kanssa myös yhden kauppakeskuksen tapahtumassa. Väkeä oli liikkeellä paljon ja vastaan tuli lapsiperheitä lastenvaunujen ja -rattaiden kanssa. Tapahtuman vuoksi käytävillä oli lapsia viihdyttämässä nainen, joka pyöräili yksipyöräisellä, keppien päässä valoja heilutteleva nainen ja suuri pehmeä ’leppäkerttu’. Mikään ei huolestuttanut tai riehaannuttanut Rillaa. Koira vain kulki fiksusti vieressä kaikessa rauhassa ja katseli hämmästyneenä vilinää. 

Lasten äänet saavat aina uteliaisuuden heräämään, mutta ei tarvinnut missään vaiheessa ajatella, ettei koira olisi pysynyt sivistyneesti taluttimen päässä. Siellä oli hyvä harjoitella välillä ’seuraa’ -tehtävää ja muitakin kontaktitehtäviä. Jotkut ihmiset pyysivät lupaa tulla tervehtimään koiraa ja kolmen vieraan kanssa tehtiin tällainen sovittu tervehdys samalla, kun me keskustelimme heidän kanssaan. Nämä kohtaamiset menivät hyvin ja tassutkin pysyivät maassa.

Pentukurssi ja sen jatkokurssi opettavat tärkeitä arkielämän taitoja ja ne ovat myös hyvä perusta muuhun oppimiseen, koiran kanssa on helppo jatkaa harrastamista missä lajissa tahansa. Minusta nämä kurssit ovat olleet niin mielenkiintoisia, että aiomme jatkaa Rillan kanssa opiskelua Sannan kursseilla vielä tämän jatkokurssin jälkeenkin.

Hurjaa, miten alhaalla järven pinta on näin marraskuussa

Jatkokurssilta löysimme Rillalle koirakaveriksi 6 kk vanhan saksanpaimenkoiran. Lala on ollut meillä leikkimässä Rillan kanssa jo kaksi kertaa ja voit uskoa, että nurmikolla painellaan täyttä vauhtia ja järveä hyödynnetään välillä vilvoitteluun ja juomiseen. Vajaan tunnin jälkeen ovat molemmat koirat aivan puhki väsyneitä, niin tehokkaasti ne käyttävät nämä leikkikerrat sopivan kokoisen ja mieleisen kaverin kanssa.

Teen aamuisin Rillan kanssa 1-1,5 tunnin kävelylenkin, jonka aikana tehdään välillä koulutustehtäviä. Suurimman osan lenkistä Rilla saa olla vapaana, kiitos meidän metsäisen ympäristön täällä maaseudulla. Toki reitin aikana harjoitellaan myös kaunista hihnakävelyä ja hyvin se jo sujuukin, jos ei tule liian houkuttelevaa häiriötä. Ehkä pennun on helppoa kulkea rauhassa hihnassa, kun vastapainona on myös vapaata metsäkävelyä ja kotona voi aina päästellä höyryjä kaahaamalla pitkin tonttia.

Joka viikko käydään iltapäivällä tai illalla kävelemässä oman kunnan taajamassa tai Mikkelissä, jotta Rilla tottuu myös vastaantuleviin ihmisiin, koiriin, pyöräilijöihin, sauvakävelijöille jne. Nämä ohitukset on tavoitteena saada onnistumaan siten, ettei koira poukkoile taluttimessa vaan keskittyy omaan kulkemiseensa ja omaan ihmiseen. Tähänkin asiaan saimme eilen Sannan kurssilla hyvän kotitehtävän, jatkoksi edellisen viikon tehtävälle. Koira palkitaan siitä, että se paikallaan seisten katsoo erikoista, innostavaa, huolestuttavaa tms. asiaa ja sen jälkeen minua. On siis toivottavaa, että ’huomasin tuon’, mutta ei tarvitse tehdä asian suhteen mitään ja voi keskittyä omaan ihmiseen.

1.11. mitattuna Rilla painaa 24,9 kg ja kasvua tapahtuu tasaisesti. Sisäsiisti Rilla on ollut oikeastaan ihan luovutusiästä alkaen. Pari kertaa tuli pissa sisälle, koska en heti ymmärtänyt ulospyyntöä (olimme juuri tulleet sisälle ulkoa), joten nämä vahingot menivät minun piikkiini. Olen vieläkin kiitollinen siitä, että kasvattaja oli tehnyt pentujen kanssa todella hyvän pohjatyön eli pennut olivat tottuneet käymään ulkona tarpeilla jo ihan pienestä alkaen, koska viettivät paljon aikaa pihalla yhdessä emonsa ja kasvattajan kanssa.

Kasvattajan hyvä pohjatyö näkyy myös siinä, että pennut tottuivat monenlaisiin asioihin ja tilanteisiin yhdessä emon ja pentukavereiden kanssa. Tällaisten tilanteiden järjestäminen vaatii kasvattajalta viitseliäisyyttä. Kasvattajan pohjatyö vaikuttaa osaltaan siihen, että Rilla on avoin ja rohkea beussipentu.

Rilla on mitä ilmeisemmin vilkkaampi kuin edellinen beussimme, joten energia on hyvä suunnata toivottuihin asioihin. Vielä en tiedä, mitä alamme yhdessä harrastaa, ehkä kokeilen muutamia lajeja, jotta löytyy sellainen, mikä on molemmista hauskaa. Kilpailemista en suunnittele, ainoastaan yhteistä kivaa tekemistä, mikä saa koiran purkamaan toimintatarmonsa hyödyllisesti.