SYKSYN AURINKO JA LISÄÄNTYVÄT VÄRIT

Koristeomenapuut alkavat olla keltaisessa loisteessaan, mutta rusokirsikka on vasta osittain punertumassa.

Kukkasipulit on kaivettu maahan ja se on helpotus. Homma ei kuulu minunkaan lempipuuhiin. Varmasti taas keväällä suren, että en laittanut useampia lajeja ja määrä jäi liian vähäiseksi, mutta näillä mennään nyt.

Verkot ovat myös paikoillaan, sekin huojentaa mieltä.

Viime päivien auringon paiste on ollut niin virkistävää. Olen imenyt auringon kultaaman maiseman  ja syysvärien kauneutta, tätä on talletettava talven pimeyttä varten.

Mongolianvaahtera on tässä keltaisena, toisaalla puutarhassa löytyy oranssi ja punainen mongolianvaahtera.

Pensasmustikat ovat ihmeen loistavia.

Tässä lähempää katsottuna.

Arboretumin atsaleat ovat myös ihastuttavia.

Koivuangervot lisäävät oman osansa syksyn väripalettiin.

Monena aamuna on rannassa ollut huikean kauniita näkymiä usvan noustessa veden pinnasta.

Niin rauhoittavaa.

Ei saisi kuitenkaan rauhoittua vielä liikaa, sillä kivityöt odottavat tekijää. Haravointi on mukavaa, sitä teen aina välillä, sillä lehtiä tarvitaan moneen paikkaan hyötykäyttöön. Jos aurinkoisia päiviä riittää, saan ehkä vielä moottorin pidettyä käynnissä.

Hyvää viikkoa teille kaikille!

SYKSYN TOIMIA

Olen poukkoilut puutarhatöissä ja meneillään on monta keskeneräistä touhua. Kulloinkin puuhan valintaan on vaikuttanut sää ja oma fiilis.  

Verkoista suurin osa on paikoillaan, mutta vielä pitää hankkia lisää tarpeita, jotta kaikkiin suojattaviin  kohteisiin riittää verkkonsa. 

Eilen sain urakoitua kasvihuoneen tyhjäksi. Tämän kasvukauden sato on ollut yltäkylläisen runsas, joten voi olla tyytyväinen. Vihannekset alkoivat tuottaa syötävää ajoissa, joten nyt voi hyvillä mielin päättää kauden. Keräsin vielä loput kurkut, tomaatit ja paprikat keittiöön sekä muutamia tomaatin raakileita terttuineen jälkikypsymään.

Viime yönä oli kunnon pakkanen, vielä aamulla klo 8.00 mittari näytti -3,8. Joten kesä- ja kasvukausi on taputeltu.

Silppusin kaikki kasvihuoneen vihreät kasvustot kottikärryihin ja vein kuormat poistetun vaahteran paikalle. Silppuamisessa oli aika homma (tomaatin puumaiset varret vaativat pienet oksasakset työkaluiksi), mutta lopputulos on hyödyllinen. Pohjalle kippasin ensin myös hevosen lantaa, mitä sekoitin pohjamaahan. Sitten kärräsin nokkakärryillä kasvihuoneesta kaikki laatikot kasvuturpeineen ja kippasin turvemullan peittämään vihreän silpun. Madot ja kumppanit saavat tehdä työnsä ja valmistaa herkullisen kasvualustan ensi kevään istutuksille.

Täältäpäin katsottuna etureunan muotoilu on vielä tekemättä eli kanttaan nurmea pois pehmeästi kaartaen kiviportaasta vasempaan. Nyt muuten näkyy kuvan vasemmassa reunassa hevoskastanja paremmin, kun vaahtera ei peitä näkyvyyttä.

Muuten kaikki nurmikko on jo poistettu kirsikkapuun ympäriltä ja kottikärryjen paikalta. Kivipengermän rajaamaan alueeseen vanhan nurmikon paikalle saa kivan perenna-alueen kukkiville maanpeitekasveille. Kivipolun paikan suunnittelin niin, että polku menee mahdollisimman kaukana kirsikkapuusta. Uskon saavani kaivonrenkaat maisemoitua kasveilla aika hyvin. 

Kivipolussa on vielä oma hommansa. Yritän toteuttaa sen samaan tapaan kuin tässä kolmiopenkissä.

Tämä kuva on otettu eilen illalla. Aion sekoittaa tähän mullokseen vielä syksyn lehtiä, jotta humusta tulee mukavasti. Onhan tässä vielä puuhaa, kuten kuva osoittaa. Tuntui kyllä hyvältä vetää kantattuja nurmituppaita pois, kun joka ainoassa tuppaassa oli mukana voikukan juuria. Pääsin niistäkin eroon. Ja jokaisen lieron siirsin hellästi mulloksen työmaalle. Viherrys kivipengerryksen juurella on keltamaksaruohoa. 

Mulloksen oikean reunan mutoilu on siis vielä kesken. Siitä lähtee vielä nurmikkoa pois.

Seuraavaksi taidan ryhtyä piilottamaan kukkasipuleja maahan, ainakin pikkusipuleilla on jo kiire. Kirsikkapuun ja kiviportaiden väliin aion laittaa ainakin 'Purple Hill' kevätkurjenmiekkoja ja 'Ruby Giant' tähtisahrameja.

Minulla on muutama muukin keskeneräinen projekti meneillään, mutta kerron niistä myöhemmin. Ihanaa, että tänään on loistava auringonpaiste, vaikka kylmää onkin. 

SYKSYN TUNTUA

Tarhasyysvuokko 'Königin Charlotte'

Nämä 'Varjolehdossa' kasvavat syysvuokot ovat kerrassaan hurmaavia. Olen niin iloinen, että kaikki kuusi syysvuokkoa ovat tehneet pontevasti kukkia. Kolme taimea kuvan edessä edessä ovat puolikerrottuja Charlotteja ja kolme taitaa olla hopeasyysvuokkoja. Kartiovalkokuuset ovat hyvä tausta näille söpöläisille.

Ruusu 'Sea Foam'

Aika kiitää, miten ihmeessä olemme jo syyskuun puolivälissä? Ilma tuntuu kylmältä ja raskaana roikkuvat pilvet latistavat välillä intoa lähtöä ulos. Kaipaisin kovasti aurinkoisia syyspäiviä, jotta saisin puhtia tehdä vielä pakolliset odottavat työt.

Istutin kaksi alennuksella löytämääni 'Köningin Wilhelmiina' kiinanpionia tähän penkkiin, niissä on kaunis syysväri. Lisäksi sain jaettua keijunkukkia useaan kohtaan molemmin puolin tätä penkkiä. 

Ajattelin, että kaikki istutukset tälle syksylle olisi jo tehty, mutta vielä tänään muutama taimi tarttui puolivahingossa (oho) mukaan Hankkijalta, kun olin hakemassa lisää verkkoja. Multakasa on nimittäin käytetty jo niin loppuun, ettei kovin suuria istutuksia kannata suunnitella, mutta ehkä saan nämä alennustaimet vielä jollain tavalla onnistuneesti istutettua.

Onko teillä kokemusta 'Annikki' kiinanlaikkuköynnöksestä? Tämä on minulle uusi tuttavuus. 

Verkkojen laiton olen aloittanut, mutta kylmällä säällä sormet kohmeessa ei jaksa tehdä kovin kauan yhtä soittoa. Puiden suojaus on tehtävälistalla kärjessä heti kun saan tämän päivän taimet istutettua. 

Kelloköynnös on täyttänyt arboretumin ensimmäisen portin hauskasti. Saa vähän viidakkofiilistä, kun portista kulkee.

Sorruin pari viikkoa sitten ostamaan 'Blueberry Cheesecake' jalohortensian. Tälle luvataan talvenkestoa jopa -25 asteeseen, mutta aika näyttää asettuuko tämä pysyvästi kasvamaan piharinkiin.

Piharinki on tämän ensimmäisen vuoden aikana täyttänyt odotukseni kelpo lailla... 

.... mutta pientä säätöä vaatii yksi neljännes. Laitoin siihen keväällä ylimääräiset esikasvatetut koristeporkkana 'Daran' taimet ja jätin kohdan miettimisen myöhemmäksi. Näitä saa poimia maljakkoon ja ovathan ne kauniita katsella, mutta tähän kohtaan tulee kuitenkin todennäköisesti vielä kartiovalkokuusi, alue vaatii tasapainon vuoksi havua tällekin nurkalle.

Nämä kumppanit sointuvat minusta kivasti toisiinsa. 'Danica' pallotuijat tuovat ryhtiä ja 'Herbstfreude' komeamaksaruohot ovat kauniita. Purppurainen keijunkukka 'World Caffe Expresso' antaa pikantin lisänsä ja onhan siellä vähän näkyvissä kärhö 'Rouge Cardinalin' kukkaakin.

Käväistään vielä Arboretumissa kurkkaamassa katsuraa. Tämän lehdistö ja kasvutapa vetoavat minuun kovasti.

Kellokuusama 'Kellokas' on syysvärissään tosi kiva pari katsuran kanssa. Kuvaan en saa aivan talletettua niiden lehdistöjen sointuvuutta. Toisaalta kasvutavan erilaisuus tuo kiinnostavuutta.

Tämä kuva ei taida tuoda lisäarvoa, jotta ymmärtäisitte, mitä tarkoitan katsuran ja kellokuusaman yhteensopivuudella - teidän pitää tulla itse katsomaan. Takana muuten näkyy kelloköynnöksen peittämä portti täältä suunnasta katsottuna. 

Varmaankin jo kyllästytte katsomaan tätä Graniittipenkkiä, mutta laitan pari kuvaa kaikesta huolimatta. Olen yksinkertaisesti tähän niin tyytyväinen. Kivet laitettiin paikoilleen syksyllä 2019 eli ensimmäiset taimet on myös istutettu kaksi vuotta sitten. Nyt näyttää jo tosi kivalta. Valkoinen loistosalvia kukkii uudelleen, koska katkaisin kukinnot ensimmäisen kukinnan jälkeen.

Aivan edessä kukkii edelleen neidonkurjenpolvi. Etualan vaaleampi maksaruoho on 'Lime Zinger' ja takana tummempi on 'Firecracker'.  Välissä on akankaalia. Takana melkein vaaleanpunaisena on tiarelloja syysvärissään.

Toisessa päädyssä 'Herbstfreude' komeamaksaruoho ohotanmarunan ja aaprottimarunan kanssa. Niin pehmeä yhdistelmä. 

'Lime Zinger' sopii hyvin 'Herbstfreuden' reunakasviksi. 

Vielä ei ole halla vieraillut, mutta todennäköisesti näin käy ensi yönä. Nyt illalla mittari näyttää +5,7 astetta. En jaksa suojata enää mitään kasveja, joten otetaan vastaan mitä tulee.

 

ARBORETUMISSA AHERRETTU HARTIA- JA KONEVOIMIN

  

Edessä pensashanhikki 'Lovely Pink' ja takana rinneangervo

Viime päivinä olen huhkinut jälleen arboretumissani. Kuten tämän jutun kuvista näette, realiteettina on vielä toistaiseksi laidun, mikä näyttää vähän säälittävältä, kun mahtipontisena nimenä on arboretum. Visio kangastelee kuitenkin vahvana omassa päässäni. Vähitellen isäntä on alkanut myös lämmitä tälle hankkeelle (jippii).

Olen kertonut monta kertaa, että savinen laidun on paikoitellen hyvin märkää. Märkyyden huomaa erittäin selvästi keväällä ja samoin aina sadejaksojen jälkeen. Isäntä innostui avukseni kaivamaan kaikista pahimpaan paikkaan ojaa. Käsin kaivaminen olisi ollut aika mahdotonta, sillä maa on sekä junttasavista että tosi kivistä. 

Osa kivistä oli suuria ja isäntä nosteli ne kätevästi toisen traktorin kauhaan kuljetusta varten. Kaivettua maata on nostettu kasoihin, muotoilen näistä syksyn tai kevään aikana uusia istutusalueita. Haa... nyt saan laajennettua vasemmanpuoleista penkkiä, siihen saa kätevästi ainakin pari atsaleaa yhden istutetun puistoatsalea 'Illusian' kaveriksi.

Tässä kallion vieressä on joku selittämätön kohta, mistä nousee jatkuvasti vettä liejuksi asti. Jos kyseessä olisi kaunis puhdas vesi, niin olisi voinut miettiä pienen lammikon tekoa, mutta tämän kohdan vesi on rumaa ja ruosteenruskeaa. Kuopan kaivamisen jälkeen tähän tuotiin traktorinkauhallinen nyrkin tai muutaman nyrkin kokoista kiveä. Salaoja laitettiin lähtemään tästä.

Tässä vaiheessa salaojaputki on aseteltu soran sisään ja oja odottaa soralla täyttämistä. Tavoitteena on saada myöhemmin nämä ojan kahtapuolen olevat istutusalueet yhdistymään pehmeästi toisiinsa ja välistä kaikki epämääräinen nurmikko pois. Aika näyttää, tuleeko väliin pieni polku.

Toiseen kohtaan isäntä toi pohjan muotoilua varten täytemaata, siinä oli meikäläisellä aika puuha, että sain mullan seasta poistettua pahimmat juuririkat. Täytemaa oli aika savista, joten sitä piti keventää ja kuohkeuttaa.

Haketimme oksasilppurilla puolikkaan peräkärryllisen verran lehtioksasilppua raivatuista risuista ja kaadetun vaahteran oksista (vielä jäi vaahteran latvusta tehtäväksi yllin kyllin). Kiitos muuten kaikille, jotka neuvoitte minua maaliskuussa, kun kysyin apua oksasilppurin valintaan. Bosch AXT 25 TC on ollut aivan loistava murskaava silppuri. Meille on tärkeää, että se 'vetää itse' murskattavat oksat sisäänsä ja toimii myös halkaisijaltaan tukevampiin oksiin. 

Tätä haketta möyhin kasvualustaan, jotta saviset möykyt saisivat kevennystä. Lisäksi kaivoin kevääällä hankitun multakuorman pohjasta noin 15 kottikärryllistä istutusmultaa sekoitettavaksi keitokseen.

Tässä on tämä kyseinen uusi istutusalue istutettuna. Takana olevat heinäpellot on vuokrattu toiselle viljelijälle isännän jäätyä eläkkeelle. Tuolla peltoalueella, missä on valkoinen putki säilöheinää, käyskentelee usein peuroja aterioimassa. Toistaiseksi ne ovat pystyneet siellä ja poistuvat kiireesti metsään, jos näkevät liikettä. Olen jo pidempään miettinyt, että ehkä kannattaisi varotoimenpiteenä pystyttää peuroja ja rusakoita varten aita pellon ja arboretumin välille. Aitaan voisi istuttaa erilaisia köynnöksiä. Tämänkin istutusalueen "takaseinänä" näen jo villiviinin, joka saa kauniin punaisen syysvärin.

Timanttituijan edustalle istutin kolmion muotoon 'Early Sensation' syyshortensiat. Ah, pidän näistä kovasti. Hortensia pitää tuoreesta, ravinteikkaasta, humuspitoisesta ja hapahkosta maasta. Istutuskuopan täytin havurodomullalla, muu kasvualusta on tehty kuvaamallani tavalla ja pohjamaassa riittää kyllä ravinteita ja kosteutta. Tämä lajikkeen kukat punertuvat aikaisin syyskesällä. Versot ovat punaiset ja lehdet voimakkaan vihreät. Kukkii heinäkuusta syksyyn. Pensaan korkeus on täysikasvuisena 150-200 cm. 

Tuijan toiselle puolelle istutin kolme erikorkuista 'Pallo-Pekkaa'. Nämä pienet erikoispuut on 'tehnyt' ymppäämällä Pekka Rantanen. Hänellä on mielenkiintoinen kotitaimisto Lappeenrannassa. Kohde oli yksi paikka, missä vierailimme puutarhayhdistyksen retkellä. Pekka Rantanen on erikoistunut ymppäämään puista monenlaisia erikoisuuksia ja niitä kasvaa hänen tontillaan 'metsässä'. Näiden rungollisten puiden latvuksena on kääpiöpihta, jota on tarkoitus leikata haluttuun muotoon. Itse runko pysyy siinä mitassa, missä se on nyt.

Alla pari kuvaa Pekka Rantasen omassa metsässä kasvavista 'Pallo-Pekoista'.

Pekka Rantasen PR-taimiston ideoista voit halutessasi lukea tarkemmin www.pekanhavupuu.fi sivuilta.

Tämän alueen havut ja puskat on siis kaivettu juurtumaan, mutta katteen levitys on vielä odottamassa. Takana ensimmäinen puu on kynäjalava ja sen takana näkyy punasaarni. Ojan kaivamisessa tulleet multakasat muotoilen puiden ympärille luontevasti laskeutuvaksi ulkokehäksi (puut on istutettu koholle maaperästä).

Yllä olevassa kuvassa näkyy penkin reunassa pallotuija 'Danica' ja keijunkukka 'Marmalade'. Keijunkukan väri toisti niin kivasti hortensioiden sävyä, joten oli pakko laittaa se tähän, vaikka vielä en juurikaan istuta tänne perennoja. Oikeassa reunassa on viisi rinneangervoa, sain ne Hankkijan tarjouksena 5€/taimi. Tänne arboretumiin uppoaa valtavasti taimia, joten on kiva löytää edullisesti täydennystä. Aremmat herkut saavat odottaa pienilmaston parantumista. Köynnösaita saattaisi auttaa myös pienilmaston edistymiseen, vai mitä luulette?

Hopeavaahteran pieni taimi sai 'ulkokehälle' kolme 'Lovely Pink' pensashanhikkia ja takana on kaksi rinneangervoa. Äh, olisi pitänyt ostaa niitä enemmän kun olivat niin edullisia. Molemmat lajit tyytyvät vaatimattomiin olosuhteisiin.

Vielä on rutkasti odottamassa vaikka mitä hommia. Myönteisesti ajatellen, on varaa valita, mikä innostaa tällä hetkellä eniten. Pupuja on tullut vastaan arboretumissa ja puutarhassa sen verran usein, että kohta pitää laittaa verkot suojaksi, nyt ne näyttävät vasta kartoittavan talven herkkuapajia.

Iloa syksyyn!