KERROTKO KOKEMUKSISTASI OKSASILPPURIN VALINTAAN

Edessä on oksasilppurin hankinta. Haluan hakettaa varsinkin lehtipuita, varmaan välillä voi tulla havupuun oksiakin silputtavaksi. Jokavuotiseen tapaan oksakasoihin kertyy erityisesti syreenin oksia, vanhat syreeniaidat kaipaavat tasaisesti huoltoa jossain päin tonttia. 

Lisäksi pensasangervoista, terijoensalavasta, ruusupensaista ym. tulee leikkujätettä, mikä olisi tarpeen saada hyötykäyttöön. 

Olemme katselleet eri valmistajien tuotteita ja näiden teknisiä tietoja - ja kaikki valmistajat tietenkin kertovat omien tuotteidensa toimivuudesta.

Tiedän, että kovin järeät oksat eivät sovellu silppuriin laitettavaksi, mutta olisi kiva, että kone ei tilttasi heti, jos vähän paksumpi oksa sinne sujahtaa eli onko teidän kokemuksenne mukaan silppuri suoriutunut niistä oksista, joista valmistaja lupaa laitteen suoriutuvan (oksan halkaisija)?

Tämä kuva on vuoden takaa eli maaliskuussa 2020 pääsi tekemään risusavottaa lumettomassa maisemassa.

Kiva olisi myös kuulla, oletko ollut tyytyväinen käyttämäsi oksasilppurin lopputuotokseen eli kannattaako valita murskaava malli, että tulisi hyvää haketta kateeksi tai kompostiin?

Tietysti toimintavarmuus ja helppo käytettävyys ovat hyviä kriteerejä valintaan. Onko automaattiperuutus toiminut (jossain mallissa mainitaan tämä toiminto) tai suunnan vaihto, jos kone junttaa kiinni. Olisi kiva pärjätä itse puuhassa, ettei tarvitse isäntää pyytää hätiin kaiken aikaa. 

Pitääkö oksaa painaa kaiken aikaa eli onko riski menettää sormensa viimeisessä puristuksessa vai siirtyykö sinun käyttämässäsi oksasilppurissa oksa automaattisesti eteenpäin?

Oletko kuivattanut oksia ennen silppuriin laittoa, vai toimiiko homma tuoreille oksille - meille tulee oksia niin jättikasa joka vuosi, että toivoisin laitteen toimivan myös tuoreiden oksien silppuamiseen.

Kaikki kokemuksen mukana tulleet huomiot ja toimintatavat otan ilolla vastaan. Kiva on myös kuulla, jos sinulla on jotain käytännön kokemuksen mukanaan tuomia ehdotuksia, mitä kannattaa ajatella, kun suunnittelee silppurille paikan, missä sitä käytetään.

Ihana aurinko paistaa ja koko ajan lähenee päivä, että pääsee taas tarkastelemaan lumen alta vapautuneiden pensaiden kunnon ja leikkauksen tarpeen. 

Kiitos, jos autatte ja kerrotte kokemuksistanne. 

MAALISKUUN MUITA KYLVÖJÄ

8.3.2021 kylvin muutaman ’Lemon Star’ kääpiösamettikukan edellisen vuoden siemenistä. Kuvassa viime vuoden kesäkuussa 'Lemon Star' kääpiösamettikukka kukkii keltaisena keittiöpuutarhan kivipenkissä.

Tässä 20. kesäkuuta otetussa kuvassa 'Lemon Starin' vaalean keltaisia mättäitä näkyy kukkivan ruohosipulin kanssa. Kivipenkin sävyt muuttuvat heinä- ja elokuussa, kun valtaosa alueen kukista aloittaa kukinnan. On kuitenkin kiva juttu, että kääpiösamettikukka kukkii esikasvatettuna jo heti kesäkuun alkupuolelta asti. Kuvassa etualalla sekä vihreä- että punalehtisiä haltiankukkia. Turveharkkoreunan takana kasvaa pensasmustikoita.

Heinäkuussa kääpiösamettikukka jäi matalaksi "aluskasvillisuudeksi", mutta tässä keittiöpuutarhan vähän villissä pörriäisille ja perhosille suunnitellussa penkissä se oli ihan kelvollinen lisä. Pidän tästä pienikukkaisesta kääpiösamettikukasta. Tämä sitruunankeltainen sävy miellyttää minua oranssiin taittuvaa enemmän, ehkä joskus joku keksii vielä hennomman keltaisen vaihtoehdon.

19.3.2021 kylvin vajaan pussillisen matalan samettikukka ’Vanilla Creamin’ siemeniä (yllä kuvassa kesällä 2019).  Näitä voi myös istuttaa keittiöpuutarhaan hyötykasvvien väleihin.

Samoin tämän vuoden ensimmäinen erä maustebasilikan ja kanelibasilikan siemeniä päätyi multaan 8.3.2021. Olen antanut basilikan kukkia kasvihuoneessa, riittää siitä silti syötäväksi asti.  Minusta basilikan kukka on oikein kaunis. Kasvihuoneen lasin takana näkyy sinisenä kukkiva salvia.

14.3.2021 kylvin basilikaa vielä toisen erän eli ’Siam Queen’ maustebasilikaa ja ’Cinnamon’ kanelibasilikaa.  Kuva viime kesältä kasvihuonessa.

19.3.2021 kylvin jo tsinnia ’Purple Princen’ tätäkin vain osa pussista, jotta keittiöpuutarhaan saadaan perhosille ja pörriäisille herkkuhetkiä.  Tosin tämänkin esikasvatuksen olisi voinut vielä siirtää huhtikuun puolelle. Aion myös tänä kesänä suorakylvää unikonsiemeniä tälle alueelle. Jännittävää nähdä nousevatko siniset yrtti-iisot kasvuun talven jälkeen - pörriäiset olivat niihin kovin ihastuneita.

Lisäksi löysin kaappiin unohtuneen pussin punakosmoskukka ’Gazebo Red’ siemeniä, tätä kylvin vähän, jos saisin muutaman kirsikanpunaisena kukkivan taimen esikasvatettua. Olisi myös hauskaa löytää valkoisena kukkivan kosmoskukan siementaimia viime vuoden tapaan. 

19.3. Laitoin 3 kpl ’Annabelle’ perunaa multaan. Niissä ei ollut juurikaan ituja, koska olin unohtanut ottaa ne itämään. Mutta katsotaan, jos näistä saisi ensimmäisen erän uusia perunoita herkuteltavaksi. 

Viime vuonna söimme ensimmäiset uudet perunat helatorstaina, kuva otettu siis 21.5.2020. Perunat kasvoivat kasvihuoneessa laatikossa

21.3.2021 innostuin laittamaan Suvikummun Marjan kirjaaman Cecilia Wingårdin ohjeen mukaan tuoksuherneet kasvamaan. Lajikkeina tänä vuonna ’Spencer Wiltshire Ripple’, ’Ocean Foam’ ja ’Royal Navy Dara Blue’, koukkuja on näkyvissä :).

Olisiko nyt maaliskuun kylvöt tehty. Ainakin purkkeja on jo sen verran, että ehkä pitää vähän tuumailla välillä. Lehtikaalit olen aikaisemminkin laittanut muistaakseni vasta huhtikuussa, päiväkirjaan olin unohtanut kirjoittaa tästä merkinnän.

Valitettavasti minulla on ajantasaisissa puutarhakuvissa vain lumisia maisemia, joten tyydyn ihailemaan teidän muiden esitteleminä kaikkea innostavaa, mitä maasta nousee. Ehkä nuo lumet vielä täältäkin sulavat. Jäniksiä voisin käydä muutaman ampumassa, jos osaisin. Joku mokoma on käynyt iskemässä hampaansa minun varjeltuun omenapuuhun. Argh!

TOMAATTITERAPIAA

Tänään olen nauttinut viherterapiaa tomaatin taimien kanssa. Ensimmäisen kylvöerän tomaateilla oli jo hyvä vaihe päästä isompiin ruukkuihin. 

Nämä 6.2.2021 kylvetyt tomaatit ovat kasvuvauhdissaan pinkoneet 20 päivää nopeammin samaan kasvuvaiheeseen kuin saman lajin tomaatit viime vuonna. Se on jo aika reipas suoritus!

Ja näkevätkö vanhat silmäni oikein ... nuppujahan siellä on! Viime vuonna ei ollut vielä nuppuja siinä vaiheessa, kun istutin taimet suurempiin ruukkuihin.

Tässä näkee havainnollisesti, miten reilu harppaus tuli kasvutilaan. Vaihdoin nämä amppelitomaatit suoraan ruukkuun, missä ne pärjäävät pitkään. Kasvihuoneessakin saavat olla alkuun näissä ruukuissa, sillä niitä joutuu siirtelemään paljon, jos yöksi on viriteltävä teltta samaan tapaan kuin vuosi sitten.

Juuristo on kehittynyt hyvin. Taimet ovat ilmiselvästi pitäneet ilmavasta kasvualustasta.

Näihin suuriin ruukkuihin laitoin kanankakkarakeita varastolannoitteeksi, lannoitetta ei siis sekoiteta multaan. 

Toinen tomaattien erä eli 28.2.2021 kylvetyt 8 kpl, kaikki eri lajeja, ovat myös kasvaneet kiitettävästi. 

13.3.2021 painelin multaan kolmannen tomaattierän siemenet. Tämä on tomaattien pääjoukko, lisään vielä multaa taimille, jätän ruukun tarkoituksella ensin vajaaksi.

Yhteensä erilaisia tomaatteja on kasvamassa 39 kpl.

13.3.2021 kylvin myös kolme kappaletta eri lajin kasvihuonekurkkuja, yhden jokaista. Kolmas kurkkuerä on vuorossa vasta huhtikuun lopulla, ne pääsevät alkukasvatuksen jälkeen suoraan kasvihuoneeseen - ei tarvitse tehdä vaihtoa suurempaan ruukkuun sisällä.

Yläkerrassa taimia on kahdessa huoneessa ...

Ja nyt alkavat alakerran salin ikkunan edustat saada yhä enemmän ruukkuja valohoitoon.

Tänään iltapäivällä ulkona näyttää lämpö kohonneen +9,5 asteeseen, tuuli on puuskittaista ja puhaltaa jopa 11,5 m/s voimalla ja aurinko paistaa - ehkä lumet saavat nyt kyytiä. Jippii!!

RIXIN SAAREKE

Kuvan keskellä on pieni istutusalue, sen molemmilta puolin pääsee kulkemaan keittiöpuutarhaan. Kuva on otettu 11.6.2020, tulppaanit vielä kukkivat. Kun tarkasti katsoo, näkyy 2018 syksyllä istutettu purppuraomenapuu 'Rixi', jota varten tämä alue perustettiin. Kutsun aluetta Rixin saarekkeeksi, se on kuin kapea saari keittiöpuutarhan ja muun puutarhan rajalla.

Toisesta suunnasta eli huvimajasta katsottuna. 

Tässä kuvassa ’Rixin saareke’ talolta päin katsottuna, ehkä parin vuoden päästä purppuraomenapuun ääriviivat näkyvät jo selvemmin.

Tästä kulmasta katsottuna näkee, ettei istutusalue ole ihan pieni, vaikka onkin melko kapea. 

Ensimmäisenä kesänä Rixin kaverina kasvoi lähinnä kesäkukkia, halusin rauhassa miettiä, mitä monivuotisia tähän laittaisi. Viime kesänä istuttelin perennoja, mutta kuten näkyy, ne ovat vielä harvassa.

Keskellä saareketta on 'Nikko' Nietospensaita. 

Toisessa päädyssä kasvaa hämykurjenpolvia. Hämykurjenpolven kukka on melko vaatimaton, mutta suloinen. Lehdistö on kaunis koko kasvukauden. Kuva on otettu 25.6.2020 eli aurinkoisella paikalla kukinta alkoi jo kesäkuun puolella ja kukinta jatkui harvakseltaan aivan syyskuun alkuun. Tietojen mukaan hämykurjenpolven sanotaan kukkivan heinä-elokuussa, se viihtyy auringossa ja puolivarjossa.

Kasvihuoneen kulmalta katsottuna näkee, ettei vielä kesäkuussa perennat olleet kovin näyttäviä. Istutin saarekkeeseen useamman 'Early White' syysleimukukan.

Tähän kuvaan yritin huonolla menestyksellä saada näkymään hämykurjenpolven sineä ja neidonkurjenpolven vaaleanpunaista. Neidonkurjenpolvia kasvaa 'Rixin' juurella. Sävyt toimivat hyvin hempeästi keskenään. Jaoin syksyllä hämykurjenpolvea, jotta saisin sitä enemmän alueelle. 

Syysleimy 'Early White' on yksi suosikkini, se kukkii upeasti valkoisin kukin heinäkuulta pitkälle syksyyn. Korkeampiin syysleimuihin verrattuna tämä lajike on tanakkavartinen ja matalahko 40-50 cm korkea ja aloittaa kukinnan ennen tavallisia syysleimuja. Ehkä muistattekin, että minulla on näitä kasvamassa eri paikoissa. Pidän siis korkeistakin syysleimuista, mutta kukinnan alkaminen aikaisin, on näiden ’Early’ -lajikkeiden etu. Eri lajikkeilla saa pidempään jatkuvaa kukintaa.

Tillimäiset lehdet kuuluvat kosmoskukille. Edellisen kesän kosmoskukat siemensivät ja viime kesänä valkoiset kosmoskukat kasvoivat alueelle omin avuin. Hyvin heiveroisesti näkyy purppuraomenapuu 'Rixin' vasemmalla puolella 'Rose Queen' loistosalvian kukintoja. Ajattelin, että ne voisivat täydentää valkoisen, vaalean sinililan ja vaaleanpunaisen yhdistelmää. Siirsin tähän myös purppuran värisen tähtiputken kokeiltavaksi. Ensi kesänä näkee paremmin, miten alue muokkautuu.

Ja vielä vähän kauempaa katsottuna. Ai, niin .. isutin tuonne kokeeksi myös pari valkoista palavaa rakkautta puskistumaan. Viime kesänä niistä ei voinut vielä sanoa oikein mitään. Vaikka tämä Rixin saareke on aika pieni istutusalue muihin verrattuna, niin tässä se mielestäni täyttää tehtävänsä hyvin. Purppuraomenapuun on parempi kasvaa perennaryhmässä ja pidän siitä, että puu perennoineen pehmentää keittiöpuutarhaa tältä reunalta.

Huvimajan suunnalta elokuisessa kuvassa syyshortensian oikealta puolelta pilkottavat 'Rixin saarekkeen' valkoiset kosmoskukat.

RIXIN SAAREKKEEN KASVIT:

Purppuraomenapuu ’Rixi’, erittäin runsaasti kukkiva, matala ja siro koristeomenapuu. Puolikerrotut roosan / lilanpunaiset kukat puhkeavat touko-kesäkuun vaihteessa. Lehdet ovat puhjetessaan punertavat ja vihertyvät kasvukauden edetessä. Syksyllä pienet luumunpunaiset omenat. FinE.

Nietospensas ’Nikko’ Deutsia gracilis. Korkeus noin 50 cm. Valkoiset kauniit tähtimäiset kukat touko-kesäkuun vaihteessa. Kukkii runsaasti ja erittäin kauniisti. Hieno kaareutuva tiivis kasvutapa. I-(III)?

Perennat:

• 'Early White' syysleimukukka Phlox paniculata
• Hämykurjenpolvi Geranium nodosum
• Neidonkurjenpolvi Geranium sanguineum var Striatum, sopii puiden juurille peittokasviksi 
• Palavarakkaus 'Alba' Lychnis calcedonica
• Loistosalvia ’Rose Queen’ Salvia x sylvestris
• Tähtiputki Astrantia

KELLOKÖYNNÖS JÄLLEEN 2021

Kyllästyttekö jo? Niin tai näin, kirjoitan kuitenkin vielä omista kokemuksistani kelloköynnöksen kasvattamisessa. Kasvatan kelloköynnöksiä siemenestä nyt kolmatta kertaa, joten en vielä voi kehua tietävän asiasta kovin paljoa. On hyvä tallentaa nämä itselle seuraavaksi vuodeksi ja jos joku muukin tästä hyötyy, niin kiva juttu. Yllä oleva kuva on viime kesältä, samoin kun muutkin ulkona otetut kuvat.

6.2.2021 kylvetyt kelloköynnökset ovat kasvaneet mukavasti ja päätin jo siirtää ne suurempiin ruukkuihin. Ehkä ne olisivat vielä pärjänneet näissäkin, mutta haittaakaan siirrosta ei ole. Yhteensä minulla on 12 kelloköynnöstä.

Käytin jälleen säästämiäni puiden suojaruukkuja. Yhteen suureen ruukkuun laitoin kolme köynnöstä. Nyt ne saavat rauhassa kietoutua toisiinsa ja kasvaa lomittain kuten haluavat. Tätä isoa muovista ruukkua on kevyt siirrellä, siirtelyä tulee paljon siinä vaiheessa kun alkaa totuttaa köynnöksiä ulkoilmaan.

Nyt on jo havaittavissa, että lehtihangoista on tulossa uusia versoja. Tänä vuonna en aio latvoa köynnöksiä lainkaan. Viime vuonna latvoin osan ja osan jätin latvomatta. Minusta köynnöksistä tuli viime vuonna niin tuuheita, että valitsen mieluummin aikaisemman kukinnan.

Laitoin nyt matalan pyramidin tueksi, nämä kepit olivat vain 70 cm. Vähän ajan päästä on otettava käyttöön pidemmät bambukepit, joita löytyy pestynä varastosta. Nyt näyttää vielä niin harvalta, mutta kieputtelen versoja tukikeppeihin ja toisiinsa siten, että lopulta kasvustosta tulee tuuhea ja peittävä.

Näitä kolmen köynnöksen isoja ruukkuja on kolme, niistä teen taas viime vuosien tapaan köynnökset obeliskiin. Kolme köynnöstä istutin yksittäin pienten havujen mukana tulleisiin ruukkuihin. Nämä köynnökset aion luultavasti istuttaa maahan, teen ehkä arbotetumiin köynnöskaaren?

Kelloköynnöksen voi siis laittaa kasvamaan obeliskiin, kuten tässä kuvassa on kasvihuoneen molemmin puolin. Viime kesänä vaihdoin ylempänä näkyvän mustan muovisen suojaruukun suurempaan ulkoruukkuun (multaakin sai mahtumaan lisää) ja ruukkuun sovitin obeliskin köynnöksen tueksi. Tässä kyseisellä paikalla köynnökset ovat tuulelle altiita, joten ensimmäisestä vuodesta oppineena käytin suuria ja painavia ruukkuja, joita tuuli ei kaatanut. 

Onnistuin poistamaan varovasti kevyen muovisen ruukun ja sain istutettua ehjän juuripaakun kokonaisuudessaan ulkoruukkuihin. Vaikka köynnöksen versot huitelivat ainakin metrin mittaisina, ei latvus vaurioitunut operaatiossa. Oli eduksi, että sisällä oli jo kasvanut melkoinen vihreä pyramidi, mikä pysyi napakasti kasassa.

Nämä kelloköynnös neidot levittivät helmansa laajalle alueelle ja hyppelin kukkivien helmojen yli, kun häärin kasvihuoneen ympärillä. Ruukkukin on kokonaan peittynyt. Vaikka ulkoruukku oli suuri, kastelin köynnökset päivittäin ja yleensä lannoitevedellä. Ehkä vähempikin lannoittaminen olisi riittänyt 😉. Toisaalta kelloköynnös on kova veden ja ravinteiden perään.

Tämä 2.6.2020 otettu kuva näyttää toisen paikan, missä kelloköynnöstä kasvatin. Tässä köynnös on myös painavaan ruukkuun istutettuna ja obeliski tukenaan. Sekä kasvihuoneen edusta että tämä talon länsipääty kylpevät auringossa. 

Sen lisäksi, että totutin köynnöksiä hiljalleen ulko-olosuhteisiin, pidin alkuvaiheessa auringon suojana hallaharson palaa, se oli näppärä kiinnittää pyykkipojilla obeliskiin. Kiitos tästä vinkistä Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolle! Köynnöksen lehdet nimittäin kärähtävät alkukesästä helposti aurinkoon ja tuuleen tottumattomina. Oli helpompi laittaa pala hallaharsoa kiinni, kuin lähteä kiikuttamaan painavia ruukkuja varjoon. Hallaharsolla suojasin köynnökset myös hallaöinä, siinä vaiheessa kun kasvihuone oli tupaten täynnä.

Kesän kuluessa köynnös tuuheutui nopeasti, pidän kovasti kelloköynnöksen lehdistöstä, tuohan se vihreää runsautta. Tässä ryhmässä toisena köynnöksenä oli valkoinen kärsimyskukka.

Mutta onhan heinäkuun loppupuolella alkanut kukinta tietysti odotettu. Takana näkyvä 'musta' on samaa koiraa kuin edellisessä kuvassa. Rita seuraa minua kaikkialle.

Yllä olevasta kuvasta näkee hyvin kukan värin muuttumisen vaaleasta yhä tummemmaksi.

Kelloköynnös käytti tässä kohdassa myös kärsimyskukan tukea, eihän sen kasvuvoimalle tahdo yksi obeliski riittää.

Tämä jo tutuksi tullut kuva osoittaa hyvin kelloköynnöksen ällistyttävän kasvun. Istutin alkukesällä molemmin puolin köynnöskaarta yhden kelloköynnöksen taimen. Nämä siis maahan istutettuna. Kastelin taimia lannoitevedellä muutaman kerran viikossa ja välillä pelkällä vedellä. Halusin varmistaa, että kaaressa vahvistuva kärhö sai voimaa omaan kasvuunsa.

Villiksi lopuksi voin vielä näyttää, miten syyskuun 19. kelloköynnös oli ryhtynyt verhoamaan tuijia ja kulki se myös maanpeitekasvina. Eikä se lopettanut ennen kun pakkasyöt sen nujersivat. Kannattaa siis miettiä, mihin köynnöksen istuttaa, ettei tarvitse viidakkoveitsen kanssa tunkeutua läpi 😅.

Onnea meille kaikille tämän vuoden kelloköynnösten kasvattamisessa, onhan tämän kasvun hämmästely aina yhtä ihmeteltävää.