Sain tämän haasteen blogista Valkoista salviaa sekä blogista Aina jokin kasvaa. Haasteen on alunperin laittanut liikkeelle Tuplasti terapiaa -blogi, ja tällä kertaa teemana on paras.
Lämpimät kiitokset Heidille ja Elinalle haasteesta sekä tietenkin Pirjolle mukavan haasteen aloittamisesta!
Haasteen säännöt:
Julkaise kuusi kuvaa kesästä ja kerro, mikä niistä on se parhain.
Siis yksinkertaisuudessaan paras muisto, hetki, loppuun saatettu projekti, valokuva yms.
Mikä vain sinusta on se paras muisto.
Sirotuomipihlaja, istutettu huhtikuussa 2019 |
Tämä kesänä istutin puutarhaan yhteensä 10 puuta ja vanhalle laitumille "arboretumiin" lisäksi 41 pientä puun taimea. Olen siis varsin hyvin kunnostautunut "Istuta puu" -kampanjassa :). Kuvassa näkyvä sirotuomipihlaja oli ensimmäinen tänä keväänä istuttamani puu. Ostin sen huhtikuussa lehdettömänä ja oli mieleenpainuvaa seurata lehtien ja kukkien puhkeamista, sillä olin pitkään haaveillut sirotuomipihlajasta.
Koristeomenapuu Royaltyn alla nousevat perennat keväisessä lämmössä |
Talven jälkeen odotan aina kevättä malttamattomana. Talven tauko puutarhatöistä saa innolla tarttumaan kaikkiin toimiin. Maasta nousevat piipot saavat minut kiertämään puutarhassa monta kierrosta päivässä. Kevään värit, valo, sipulikukat sekä hedelmäpuiden kukinta ihastuttavat vuosi toisensa jälkeen. Kevät on varmasti minulle yksi parhaista kasvukauden "hetkistä".
Yksi kauden merkittävä puutarhamuisto on kasvihuoneen ensimmäinen kesä. Sain onnellisena harjoitella itselle uusien kasvien kasvatusta. Olin niin hämmästynyt, että sain kasvatettua kuudesta kasvihuonekurkusta ihmeellisen hyvän sadon herkullisen rapsakoita kurkkuja. Ajatella, että vasta tässä iässä ensimmäiset kasvatetut kurkut! Kaksi paprikan taimea tuotti myös niin paljon paprikoita, etten olisi ikinä uskonut etukäteen.
Tämä kuva muistuttaa kesän ennätyspitkästä sateettomasta jaksosta. Lämmin kesä ei minua haittaa, ei myöskään helle, mutta puutarhaa kuivuus koettelee varsinkin silloin, kun on istuttanut paljon uusia puita, pensaita ja perennoja. Kuvassa vettä saa tänä keväänä istutettu rusokirsikkapuu. Kasteluletkujen kanssa vierähti tunti jos toinenkin. Pakollinen kastelu ei itsessään ole ns. hyvä muisto, mutta se johtaa kiitollisuuteen mieheni avusta - hän kun jaksoi hyväkseni nähdä aikamoisen vaivan, jotta pääsin varmistamaan uusien istutusten juurtumisen ja hengissä säilymisen. Järvessä oli pumppu ja monta pitkää kasteluletkua oli liitoksilla kiinni toisissaan.
6.9.2019 juuri valmistunut graniittipenkki, etualalla rusotuomipihlaja |
Kuuden kuvan valitseminen oli haastavaa ja parhaan muiston valitseminen myös. Päädyin valitsemaan parhaaksi kuvaksi tämän viimeisen, sillä se edustaa pitkäaikaisen haaveen toteutumista saamieni graniittikivien vuoksi. Lisäksi oli kiva tehdä yhdessä siipan kanssa ja liittyyhän tähän kuvaan myös puiden istutus.
En ole varma kaikista haasteen jo saaneista, mutta haastan blogit Puutarhan lumo ja Puutarhurin tytär.
Haasteeseen vastaamisen jälkeen:
Haasta yksi tai useampi blogi.
Ilmoita Tuplasti terapiaa-blogiin osallistumisesi ja että saako siellä julkaista valitsemasi parhaan muistosi kuvan tulevassa koonti-postauksessa. Parhaat muistot kerätään yhteen postaukseen.
Instan puolella voi myös osallistua. Siellä kesämuistot kerätään lisäämällä kuviin teksti
#kuusikuvaakesästä@pirjodg